Perustelut
Asian valmistelija: lapsiperheiden ja aikuissosiaalityön palvelujen toimialajohtaja Hanna Mikkonen
Aluevaltuuston kokouksessa 15.9.2025 § 76 jätettiin Juha Suoniemen ja Antero Eerolan valtuustoaloite "Siirtyminen hyvinvointialueen omaan tuotantoon lastensuojelun sijaishuollon palveluissa". Valtuustoaloitteen on allekirjoittanut Suoniemen ja Eerolan lisäksi 18 muuta aluevaltuutettua. Valtuustoaloite kuului seuraavasti:
"Sijaishuollon järjestäminen kuuluu hyvinvointialueen keskeisiin lakisääteisiin tehtäviin.
Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella merkittävä osa sijaishuollosta on ulkoistettu yksityisille toimijoille, jotka tuottavat palveluita liiketoimintalähtöisesti. Tämä on johtanut huomattaviin kustannusten kasvuun. Samalla se sisältää riskin vakaviin ongelmiin lasten oikeusturvan, valvonnan ja palvelun laadun toteutumisen kannalta.
Lastensuojelun sijaishuolto maksaa hyvinvointialueelle nyt 76 miljoonaa euroa vuodessa. Eniten palveluita ostetaan (noin 4,6 miljoonalla) ylikansalliseen Mehiläinen-konserniin kuuluvalta Familar Oy:ltä. Mehiläisen pääomistaja on pitkään ollut Jerseyn saarilla sijaitseva CVC Capital Partners. Englannin kanaalissa sijaitsevaa Jerseytä pidetään yhtenä maailman suosituimmista veroparatiiseista. Nyt CVC:n ohella suuromistajaksi nousee amerikkalainen pääomasijoittaja Hellman & Friedman.
Esimerkiksi kolmannella sijalla hankinnoissa on nuorisopsykiatrinen asumiskoti Puro Oy (1,8 miljoonaa), joka puolestaan kuuluu ruotsalaiseen, pääosin sijoitusrahastojen omistamaan pörssiyhtiö Humanaan.
Yksityisen sijaishuoltobisneksen rakenteet luovat vääristyneitä kannustimia. Kun lapsen sijoituspaikka on palveluntuottajalle liiketoimintaa, sille ei välttämättä ole taloudellista intressiä edistää nopeaa perheeseen palauttamista tai sijoituksen päättämistä. Käytännössä monet laitoksista itse määrittävät, onko sijoituksen jatkamiselle heidän mielestään perusteita – vaikka heidän tulonsa riippuvat siitä, että lapsi pysyy yksikössä. Tämä on vakava rakenteellinen eturistiriita.
Yksityisten laitosten valvonta voi myös olla vaikeaa. Valvonta on hajanaista ja tapahtuu usein jälkikäteen. Tällöin riskinä on, että epäkohtiin päästään puuttumaan liian myöhään. Lapsen turvallisuus ei voi olla riippuvainen siitä, kuinka tehokkaasti yksittäinen alue pystyy valvomaan kymmenien eri palveluntarjoajien toimintaa. Samalla palveluiden hinta on noussut selvästi ilman, että hoidon taso tai vaikuttavuus olisi parantunut. Tämä on kestämätöntä niin eettisesti kuin taloudellisestikin.
Siksi me allekirjoittaneet aluevaltuutetut teemme seuraavan valtuustoaloitteen:
- Vantaan ja Keravan hyvinvointialue ryhtyy toimenpiteisiin sijaishuollon siirtämiseksi pääsääntöisesti omaan tuotantoon,
- hyvinvointialue laatii suunnitelman siirtymäajasta, jonka kuluessa ostopalveluiden osuus ajetaan hallitusti alas ja korvataan omalla, julkisella sijaishuollolla,
- hyvinvointialue selvittää mahdollisuudet perustaa omia sijaishuollon yksiköitä ja kouluttaa henkilöstöä näiden tehtävien hoitamiseen, minkä lisäksi
- hyvinvointialue varautuu muutokseen taloudellisesti ja henkilöstöllisesti siten, että lasten oikeus laadukkaaseen, turvalliseen ja pysyvään hoivaan toteutuu koko prosessin ajan.
Tavoitteena on vahvistaa palveluita inhimillisesti, laadullisesti ja taloudellisesti. Tehtävämme on varmistaa, että sijaishuollossa olevat lapset saavat hoivaa, turvaa ja pysyvyyttä – ei vaihtuvia aikuisia, ylikuormitettuja työntekijöitä ja omistajien osinkoja. Julkinen tuotanto on tässä suhteessa läpinäkyvämpi, vastuullisempi ja eettisesti kestävämmällä pohjalla."
Aluehallitus päätti merkitä valtuustoaloitteen tiedoksi ja lähettää sen edelleen lasten, nuorten ja perheiden palvelujen toimialajohtajan valmisteltavaksi 15.3.2026 mennessä.
Vastaus valtuustoaloitteeseen
Hyvinvointialueen uudistusohjelman yhtenä keskeisenä tavoitteena on vahvistaa sijaishuollon omaa palvelutuotantoa vuoteen 2030 mennessä. Tämä tavoite koskee sekä perhehoitoa että laitoshoitoa. Erityistä painoarvoa annetaan perhehoidolle, joka on lastensuojelulain mukaan ensisijainen sijaishuollon muoto aina, kun se on lapsen edun mukaista.
Perhehoidon lisäämistä edistetään kehittämällä uusien sijaisperheiden rekrytointia ja valmennusta sekä vahvistamalla sijaisperheille tarjottavaa tukea. Uusien perhehoitajien valmennuksia on lisätty, ja sukulaissijaisvanhemmille on laadittu oma räätälöity valmennusmalli. Perhehoitajille tarjotaan monipuolisia tukimuotoja, kuten sosiaaliohjaajan tukea sijoituksen alkuvaiheessa, työnohjausta, mentorointia, vertaistukea, täydennyskoulutusta sekä virkistystoimintaa.
Lastensuojelun laitoshoidon osalta hyvinvointialue on käynnistänyt toimenpiteitä oman palvelutuotannon vahvistamiseksi ja palveluiden kehittämiseksi muuttuvia asiakastarpeita vastaaviksi. Hyvinvointialueen investointisuunnitelmaan sisältyy kahden uuden lastensuojelulaitoksen perustaminen (3-osastoinen ja 2-osastoinen) vuoteen 2030 mennessä. Uusien laitosten perustamiseen on haettu ja saatu valtion lainanottovaltuudet. Ensimmäisessä vaiheessa edistetään 3-osastoisen laitoksen rakentamista, jonka suunnittelu etenee yhteistyössä tilakeskuksen ja järjestämisen tuen kanssa. Hyvinvointialue on hakenut tonttia Vantaan kaupungilta keväällä 2025, ja tonttineuvottelut ovat edelleen käynnissä. Henkilöstösuunnittelussa huomioidaan sekä määrälliset että laadulliset osaamistarpeet.
Oman laitoshoidon osuuden kasvattaminen on pitkäjänteinen prosessi. Uusien laitosten toteuttaminen edellyttää sopivia tontteja Vantaan tai Keravan alueelta, ja niitä on saatavilla rajallisesti. Hyvinvointialue on valmis hyödyntämään myös mahdollisesti vapautuvia tiloja näiltä alueilta ja kartoittaa aktiivisesti kiinteistöjen soveltuvuutta sijaishuollon tarpeisiin.
Lainsäädäntö rajoittaa lastensuojelulaitoksiin sijoitettavien lasten määrää: yhdelle osastolle voidaan sijoittaa enintään 7 lasta ja samalla tontilla sijaitsevien rakennusten osastoille yhteensä enintään 24 lasta. Koska tällä hetkellä laitoshoidossa on noin 300 lasta, tarkoittaisi kaikkien lasten sijoittaminen oman palvelutuotannon piiriin useiden uusien laitosten rakentamista. On myös huomioitava, että osa lapsista hyötyy sijoituksesta kauemmas kotiseudultaan esimerkiksi haitallisista sosiaalisista verkostoista irrottautumisen vuoksi. Oman laitoshoidon kasvattamisella on lisäksi vaikutuksia muihin alueellisiin palveluihin, kuten opetustoimeen. Siksi palvelutuotannon vahvistaminen tulee toteuttaa vaiheittain ja hallitusti.
Hyvinvointialue tekee tiivistä yhteistyötä myös muiden hyvinvointialueiden kanssa lastensuojelupalveluiden kehittämiseksi. Yksi ajankohtainen esimerkki on Etelä-Suomen hyvinvointialueiden, Helsingin kaupungin ja HUS:n yhteinen IntO-hanke, jonka tavoitteisiin kuuluu hybridimuotoisen integroidun laitoshoidon mallin kehittäminen. Hankkeessa perustetaan ensi vaiheessa erityisen huolenpidon osasto Helsingin kaupungin laitoshoitoon, ja myös muiden Etelä-Suomen YTA-alueen hyvinvointialueiden on mahdollista sijoittaa sinne erityistä huolenpitoa tarvitsevia lapsia. Lisäksi hyvinvointialueen lastensuojelu on aktiivisesti mukana YTA-alueen sosiaalihuollon yhteistyöryhmässä, jossa kehitetään julkisen toimijan sijaishuollon ratkaisuja laajemmalla alueellisella tasolla.
Hyvinvointialue kiittää aloitteen tekijöitä tärkeästä aloitteesta ja yhtyy tavoitteeseen tuottaa sijaishuollon palveluja inhimillisesti, laadukkaasti ja taloudellisesti. Hyvinvointialue pitää myös oman palvelutuotannon vahvistamista keskeisenä tavoitteena ja tähtää ensimmäisessä vaiheessa oman palvelutuotannon asiakaspaikkojen kaksinkertaistamiseen seuraavan neljän vuoden aikana.
Hyvinvointialue seuraa aktiivisesti lastensuojelun tarpeiden ja lainsäädännön kehitystä ja kehittää omaa palvelutuotantoaan siten, että se vastaa mahdollisimman kattavasti alueen lasten ja nuorten tarpeisiin. Sijaishuollon palveluiden rinnalla keskeinen tavoite on vahvistaa vaikuttavia varhaisen tuen palveluja, jotta sijaishuollon tarvetta voidaan pitkällä aikavälillä kestävästi vähentää.
Nykyisen tiedon perusteella sijaishuollon ostopalveluista ei kuitenkaan ole mahdollista eikä tarkoituksenmukaista luopua kokonaan, sillä sijaishuoltoon sijoitettujen lasten ja nuorten tarpeet ovat usein erityisiä ja monimuotoisia, ja palveluja on tuotettava myös kustannustehokkaasti. Tavoitteena on kuitenkin lisätä joko omana tuotantona tai yhteistyössä muiden hyvinvointialueiden kanssa toteutettavaa sijaishuollon kapasiteettia siten, että ostopalvelujen käyttö kohdistuisi pitkällä aikavälillä vain rajattuihin erityistarpeisiin tai niin sanottuihin ylivuototilanteisiin.