Aluevaltuusto, kokous 10.2.2025

Perustelut

Kokouksen aikana jätettiin seuraavat valtuustoaloitteet:

1. Ulla Kaukolan valtuustoaloite "Jonottaneen potilaan oikeus saada hoitoaika seuraavalle päivälle". Valtuustoaloitteen on allekirjoittanut 26 aluevaltuutettua. Valtuustoaloite kuului seuraavasti:

"Jos ja kun potilas ei ole mitään kautta saanut vastaanottoaikaa terveysasemalleen, on hänen ainoa mahdollisuutensa mennä jonottamaan. Kun sulkemisaika koittaa, niin terveysaseman vartija tai sairaanhoitaja ilmoittaa, että terveysasema suljetaan. Kiireelliset potilaat hoidetaan (yleensä lääkäri ei ole enää paikalla), mutta ns. kiireettömiä ei, vaan heidän pitää tulla seuraavana päivänä jonottamaan uudelleen. (Koko käsite ”kiireetön potilas” on kovin erikoinen – miksi kukaan menisi jonottamaan ilman syytä?)

Teen aloitteen, että jokaiselle sellaiselle potilaalle, joka on tullut jonottamaan, mutta ei ehdi saada hoitoa ennen sulkemisaikaa, varataan aika seuraavalle päivälle. Edellytyksenä on, että potilaan vaiva on sellainen, että sen kanssa voi odottaa seuraavaan päivään. Kiireelliset potilaat on aina hoidettava."

2. Ulla Kaukolan valtuustoaloite "Valtuustoaloite erikoissairaanhoidon (HUS) ja perusterveydenhoidon (VAKE) yhteistyön ja tiedonkulun parantamiseksi". Valtuustoaloitteen on allekirjoittanut 31 aluevaltuutettua. Valtuustoaloite kuului seuraavasti:

"Kun potilas palaa erikoissairaanhoidossa (yleensä HUS) tehdystä kirurgisesta operaatiosta kotiin, hän siirtyy yleensä jatkohoitoon perusterveydenhoitoon (VAKE) – ja omalle terveysasemalleen. Tässä siirtymävaiheessa vaikuttaa kuitenkin olevan ongelmia ja potilas jää tai jätetään selviämään yksin kahden organisaation väliin, tilanteessa, jossa hän on toipumassa vaikeastakin leikkauksesta.

Perusterveydenhoito (VAKE) sanoo erikoissairaanhoidon (HUS) antavan katteettomia lupauksia jatkohoidosta ja väittää, ettei HUS ohjeista potilasta viipymättä ottamaan yhteyttä terveysasemalleen jatkohoidon sopimiseksi. Erikoissairaanhoito (HUS) puolestaan ohjeistaa potilasta ottamaan jo sairaalassa yhteyttä terveysasemalleen jatkohoidon sopimiseksi ja varaamaan aikoja jatkohoitoon. Ongelmana on, ettei jatkohoitoaikoja ole varattavissa.

Jokin HUSin ja VAKEn yhteistyössä ja tiedonkulussa ei nyt täsmää, mikä aiheuttaa sen, että potilas jää kärsijän rooliin ja selviytymään yksin. Kaikilla potilailla ei ole osaamista tai jaksamista pitää puoliaan.

Esitän,

• että Vantaan ja Keravan hyvinvointialue yhdessä HUSin kanssa käy läpi, kuinka vastuu potilaasta jakautuu potilaan siirtyessä HUSista VAKEen niin, että sekä ko. organisaatioilla että potilaalla on yhtenäinen käsitys siitä, mikä taho potilasta hoitaa.
• että VAKE kertoo, kuinka se huolehtii siitä, että jokainen kirurgisesta operaatiosta toipuva potilas voi luottaa siihen, että terveysasemilla on varattavissa aikoja jatkohoitoon – myös juhlapyhien alla ja lomien aikana.
• että VAKE ja HUS selvittävät, kuinka molemmilla organisaatioilla käytössä olevaa Apottia ja sen Maisa-asiakasportaalia voi tehokkaammin hyödyntää ajanvarauksissa potilaan siirtyessä HUSista jatkohoitoon omalle terveysasemalleen (mm. valmiiksi annetut ajat toimenpiteisiin, joiden ajankohta jo etukäteen tiedetään)."

3. Eve Rämön ja Ida Tammisen valtuustoaloite "Aloite asunnottomien palveluiden kehittämisestä asiakasosallisuus huomioiden". Valtuustoaloitteen on allekirjoittanut 31 aluevaltuutettua. Valtuustoaloite kuului seuraavasti:

"Vantaan ja Keravan hyvinvointialue on tehnyt lukuisia muutoksia asunnottomien palveluihin pienen ajan sisällä. Vantaan Koivukylässä sijainnut Illusia lakkautettiin. Illusiassa kävi päivittäin 100- 160 asiakasta.  Tilalle tullut 20-paikkainen olohuone ei ole ollut palvelu joka korvaisi hyvin toimineen konseptin, eikä se ole paikka johon asunnottomat löytäisivät. Nyt vake on lakkauttamassa Keravalla sijaitsevat ensisuojapalvelut jotka ovat olleet asiakkaiden suosiossa. On ensiarvoisen tärkeää, että asiakasryhmän asukkaat löytävät ja pääsevät kulkemaan heille tarjottujen palveluiden piiriin. Nyt pelkona on, että jo valmiiksi huonokuntoinen ja -kenkäinen asiakas ei sitä tee.

”Asunnottomuuden ehkäiseminen on yksi keino vähentää köyhyys- sekä syrjäytymisriskiä. Vantaan ja Keravan hyvinvointialue on panostanut asunnottomien palveluihin sekä asunto ensin -periaatteella toimiviin asumisyksiköihin.” Käytännössä tämä lupaus ei kuitenkaan konkretian tasolla juurikaan näy.

Asunnottomien puheissa vaken palvelut saavat kriittistä palautetta: suuria makuusaleja, patjat lattialla, tylyä kohtelua ja levottomuutta. Palveluja ei ole pyritty kehittämään asiakkaiden tarpeita vastaaviksi eikä asiakasryhmää kuunnellen. Palveluiden järjestämisessä on suurimpana kriteerinä ollut tehokkuus.

Kun puhutaan asunnottomien palveluista ei heitä ole kuultu eikä heiltä mitään kyselty.

Esitämmekin että Vantaa-Keravan hyvinvointialue lisää asunnottomien osallisuutta

1. Teettämällä kyselyn nykyisistä palveluista ja niiden kehittämiskohteista
2. Asunnottomien toiveista millaista palvelua he kaipaisivat
3. Toimiala pohtisi konkreettisia keinoja osallisuuden lisäämiseksi"

4. Laura Tulikorven valtuustoaloite "Aluevaltuustoaloite huumekuolemien ehkäisystä THL:n toimenpideohjelmalla". Valtuustoaloitteen on allekirjoittanut 26 aluevaltuutettua. Valtuustoaloite kuului seuraavasti:

"Huumekuolemien määrä on kääntynyt Suomessa jyrkkään kasvuun, minkä asiantuntijat ovat nimittäneet kansalliseksi hätätilaksi. Vuonna 2023 huumeisiin kuoli 310 ihmistä, kun vuotta aikaisemmin luku oli 250. Kasvua on neljännes. Alle 25-vuotiaiden huumekuolemat lähes kaksinkertaistuivat vuodessa, vaikka jo aiemmin Suomi on johtanut tilastoja nuorten huumekuolemista Euroopassa. Kokonaisuudessaan Suomessa on nyt reilusti enemmän huume- kuin liikennekuolemia vuosittain.

Suurin osa huumekuolemista on tapaturmaisia ja estettävissä olevia myrkytyksiä, joissa ihminen kuolee käytettyään lääkeopioideja, alkoholia ja rauhoittavia lääkkeitä samaan aikaan. Huumekuolemien ehkäisyyn on olemassa tutkitusti tehokkaita menetelmiä, joiden saatavuutta tulee edelleen lisätä ja vahvistaa. THL on luonut toimenpideohjelman Huumekuolemien ehkäisyn Suomen mallista, jossa esitetään kaksitoista teemaa ja menetelmää huumekuolemien vähentämiseksi:

1. Opioidikorvaushoito on yksi tärkeimmistä, tutkituimmista ja tehokkaimmista menetelmistä opioidiriippuvuuden hoidossa. Huumekuolemien ehkäisyn tärkeimpänä tavoitteena tulee olla opioidikorvaushoidon saatavuuden parantaminen ja nopea hoitoon pääsy, sillä suuri osa kuolemista tapahtuu hoidon ulkopuolella. Myös muihin huumeriippuvuussairauksiin tulee tarjota sekä lääkkeellisiä että lääkkeettömiä hoitomuotoja potilaan yksilöllisten tarpeiden mukaan.
2. Huumeita käyttävien ihmisten terveysneuvonta. Terveysneuvontapalveluihin pääsy tulee tehdä mahdollisimman helpoksi kaikkialla Suomessa. Palveluita tulee olla kattavasti ja joustavasti saatavilla huomioiden huumeita käyttävien ihmisten määrä ja tarpeet eri alueilla.
3. Käyttöhuone (huumehaittojen ehkäisykeskus). Valvottujen käyttötilojen kokeilua varten tulisi säätää erillislaki, jolla mahdollistetaan käyttötilojen kokeilu. Käyttöhuonekokeilusta saataisiin tärkeää tietoa, miten palvelu vaikuttaa huumekuolemiin ja huumeiden julkisesta käytöstä koituviin haittoihin.

4. Kotiin vietävän naloksonin ja siihen liittyvän ensiapukoulutuksen pilotointi. Naloksonia pitäisi olla Suomessa paremmin saatavilla ja saatavuuden lisäämisen yhteydessä tulisi kouluttaa niin ammattilaisia kuin huumeita käyttäviä tunnistamaan yliannostuksen merkit sekä antamaan ensiapua yliannostustilanteissa. Naloksoniohjelma kannattaisi ottaa kokeiltavaksi erityisesti alueilla, joissa opioidien ongelmakäyttöä on runsaasti.

5. Avun hälyttämisen kynnyksen madaltaminen. Huumeita käyttävien ihmisten ja viranomaisten keskinäistä luottamusta tulisi edelleen vahvistaa, jotta avun hälyttämisen kynnystä saadaan laskettua.

6. Tiedottaminen. Suomessa on tarvetta parantaa ja nopeuttaa tiedonkulkua eri viranomaisten, alueiden ja kuntien palveluntarjoajien sekä huumeita käyttävien ihmisten välillä. Suomeen tulisi perustaa nopean tiedonvälittämisen kanava.

7. Kampanjat. Kampanjointia tulee suunnata eri kohderyhmille, joita ovat huumeita ongelmallisesti käyttävät ihmiset, alle 25-vuotiaat nuoret sekä huumeita satunnaisesti käyttävät ja huumeita kokeilevat, päätöksentekijät ja ammattilaiset sekä suuri yleisö.

8. Poliisin kanssa tehtävän yhteistyön vahvistaminen. Poliisin, kuntien, hyvinvointialueiden ja kolmannen sektorin yhteistyötä tulee edelleen syventää ja monipuolistaa. Päihteitä käyttävien hoitoonohjausta ja pääsyä avun piiriin on tuettava ja edistettävä.

9. Stigman vähentäminen. Päihdeongelmiin, päihteitä käyttäviin ihmisiin ja päihdepalveluihin liittyvien virheellisten ja kielteisten käsitysten vähentämiseksi on jatkettava aktiivista työtä. Päihteitä käyttäviin ihmisiinkohdistuvien kielteisten asenteiden ja ennakkoluulojen vähentäminen on tärkeää, sosiaali- ja terveyspalveluissa ja laajemmin koko yhteiskunnassa.

10. Puettava teknologia. Suomessa olisi tarve aloittaa yliannostusten ehkäisyyn liittyvän puettavan laitteen prototyypin kehittämis- ja tutkimustyö. Uudet teknologiset innovaatiot saattavat avata merkittäviä mahdollisuuksia ehkäistä huumekuolemia Suomessa.

11. Ainetunnistuspalvelu. Ainetunnistuspalvelun avulla voisi olla mahdollista saada täydentävää, yksityiskohtaista ja ajankohtaista tietoa markkinoilla liikkuvista huumausaineista muiden seurantamenetelmien tueksi.

12. Huumeiden käytön dekriminalisointi. Rangaistavuuden poistaminen voisi madaltaa avun hälyttämisen kynnystä, kun tilanteessa paikalla oleville ei tulisi rikosoikeudellisia seuraamuksia. Lisäksi useiden uusien palveluiden ja menetelmien, kuten käyttöhuoneiden ja ainetunnistuspalvelun, kokeilu ja käyttöönotto helpottuisivat.
     

Huumekuolemien ehkäisyn asiantuntijaryhmä (HEAR) on valinnut tärkeäksi painopisteeksi nuorten huumekuolemien ehkäisyn sekä huumeita käyttävien ja käytöstä toipuvien ihmisten osallisuuden edistämisen. Huumeita käyttävien ihmisten ottaminen mukaan heidän hyvinvointiaan koskeviin keskusteluihin ja ratkaisuihin on erityisen tärkeää, jotta huumekuolemien määrä saataisiin laskuun.

Osa toimenpide-ehdotuksista vaatisi lainsäädännöllisiä muutoksia, joihin hyvinvointialue ei voi suoraan vaikuttaa, mutta merkittävää osaa toimista voimme edistää.

Me allekirjoittaneet esitämme, että Vantaan ja Keravan hyvinvointialue tekee selvityksen siitä, miten toimenpiteet huumekuolemien ehkäisemiseksi toteutuvat tällä hetkellä hyvinvointialueella. Selvityksen pohjalta hyvinvointialueen tulee tehdä tarvittavat muutokset niiden kohtien edistämiseksi, jotka eivät tällä hetkellä toteudu."

5. Tia Seppäsen valtuustoaloite "Vaihdevuosineuvonnan ja -tuen kehittäminen Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella". Valtuustoaloitteen on allekirjoittanut 21 aluevaltuutettua. Valtuustoaloite kuului seuraavasti:

"Vaihdevuodet ovat merkittävä elämänvaihe, joka koskettaa lähes puolta väestöstä jossain elämänsä vaiheessa. Hormonitasapainon muutokset voivat aiheuttaa monenlaisia fyysisiä ja psyykkisiä oireita, kuten unettomuutta, kuumia aaltoja, nivelkipuja, mielialavaihteluita ja kognitiivisia haasteita. Oireet voivat kestää muutamasta vuodesta yli kymmeneen vuoteen ja vaikuttaa merkittävästi työkykyyn sekä elämänlaatuun.

Tutkimusten mukaan noin 75 % naisista kokee jonkinasteisia vaihdevuosioireita, ja 20–25 % kärsii niistä voimakkaasti. Faculty of Occupational Medicinen tutkimus osoittaa, että neljännes vaihdevuosi-ikäisistä naisista on harkinnut työpaikasta luopumista oireidensa vuoksi. Ruotsissa tehdyn tutkimuksen mukaan stressaavassa työssä olevat naiset kokevat voimakkaampia menopaussioireita (Ekström et al. 2005). Koska yli 40-vuotiaat naiset muodostavat merkittävän osan työvoimasta, vaihdevuosioireiden huomioiminen on myös alueen työelämän ja kestävän talouden kannalta tärkeää.

Suomalaisessa terveydenhuollossa vaihdevuosineuvonta on puutteellista, eikä naisia systemaattisesti ohjata saamaan tietoa ja tukea oireisiinsa. Esimerkiksi Ruotsissa terveyskeskukset tarjoavat vaihdevuosineuvontaa koulutettujen asiantuntijoiden, kuten kätilöiden ja gynekologien, toimesta. Myös Iso-Britanniassa vaihdevuosien huomioiminen työelämässä on poikinut käytännön keinoja, joiden avulla työpaikoilla luodaan avoimempaa keskustelukulttuuria ja tarjotaan käytännön ratkaisuja vaihdevuosien haasteisiin.

Vaihdevuosien riittävä huomioiminen niin työelämässä kuin terveydenhuollossa on merkittävä tasa-arvokysymys.

Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella tulisi siksi käynnistää selvitys ja kehittää sen pohjalta toimintamalleja, joilla esimerkiksi:

• Tarjotaan kattavampaa vaihdevuosineuvontaa terveydenhuollon palveluissa, esim. terveyskeskuksissa ja naistentautien erikoisyksiköissä.
• Koulutetaan terveydenhuollon ammattilaisia tunnistamaan ja hoitamaan vaihdevuosioireita tehokkaasti ja kokonaisvaltaisesti.
• Lisätään (mahdollisesti yhteistyössä jäsenkuntien kanssa) tietoisuutta vaihdevuosista ja niiden vaikutuksista työelämässä, jotta työnantajat ja työyhteisöt voivat paremmin tukea vaihdevuosi-ikäisiä työntekijöitä.
• Hyödynnetään digitaalisia palveluja, kuten verkkosivustoja ja etäneuvontaa, jotta tieto ja tuki ovat helposti saatavilla.

Me allekirjoittaneet vaadimme, että

1. Vantaan ja Keravan hyvinvointialue selvittää, miten vaihdevuosineuvonta ja -tuki voitaisiin parhaiten toteuttaa alueella.
2. Vantaan ja Keravan hyvinvointialue kehittää ja vahvistaa vaihdevuosineuvontaa osana alueen palveluita."

6. Marjo Vackerin valtuustoaloite "Ehkäisevän päihdetyön suunnitelma". Valtuustoaloitteen on allekirjoittanut 31 aluevaltuutettua. Valtuustoaloite kuului seuraavasti:

"Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella on laadittu Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen alueellinen hyvinvointikertomus ja -suunnitelma vuosille 2023–2025. Kuitenkin ehkäisevän päihdetyön suunnitelma on jäänyt kevyeksi. Hyvinvointialueen aloittaessa toimintansa siirtyi kunnista suurin työvastuu ehkäisevästä päihdetyöstä hyvinvointialueelle. On ollut osittain ristiriitaista saatu tieto ja työn jakautuminen siitä kenelle mikäkin kuuluu, hyvinvointialueelle vai kunnalle?

Hyvinvointialueella toimii ehkäisevän päihdetyön yksikkö. Hyvinvointialue tukee kuntia lakisääteisessä ehkäisevässä päihdetyössä tarjoamalla muun muassa koulutusta ja konsultaatiota ehkäisevän päihdetyön toteutukseen, sekä toimii erilaisissa paikallisissa alueverkostoissa. Ehkäisevän päihdetyön yksikkö tuottaa tietoa uusista ilmiöistä, joita kuntien ammattilaiset voivat hyödyntää työssään.

Laki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä on määritelty seuraavasti, oheisessa linkissä: Ehkäisevä päihdetyö - Sosiaali- ja terveysministeriö. Ehkäisevän päihdetyön suunnitelmia löytyy valtakunnallisesti myös muista hyvinvointialueilta. Kustannusvaikutuksia negatiivisesti ei suoranaisesti tällaisella ehkäisevän päihdetyön kehittämisellä ole vaan enemmänkin kustannustehokkuutta, kun kehitämme resurssien kohdentamista ja työn organisoimista vahvemmin.

Me valtuustoaloitteen allekirjoittaneet esitämme, että vähintäänkin seuraavan valtuuston aloittaessa työskentelynsä, Vantaa ja Kerava hyvinvointialue laatii tarkan ehkäisevän päihdetyön suunnitelman seuraavalle valtuustokaudelle yhdessä Vantaan ja Keravan kaupunkien kanssa, ohjaamaan kokonaisvaltaisesti ehkäisevää päihdetyön organisoimista ja luoden vahvempaa yhteistyötä eri yhdyspintojen sekä sidosryhmien kanssa."

7. Ville Karisen valtuustoaloite "Lasten viikonloppu- ja iltapäivystys Vantaan ja Keravan hyvinvointialueelle". Valtuustoaloitteen on allekirjoittanut 18 aluevaltuutettua. Valtuustoaloite kuului seuraavasti:

"Me allekirjoittaneet Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen valtuuston jäsenet esitämme, että alueelle perustetaan lasten viikonloppu- ja iltapäivystystoiminta, joka on helposti saavutettavissa alueen asukkaille.

Tällä hetkellä Peijaksen päivystyksessä hoidetaan vain yli 16-vuotiaita, ja lasten viikonloppu- ja iltapäivystystä tarvitsevat potilaat ohjataan Espooseen Jorvin sairaalaan tai Helsingin Lastensairaalaan. Vantaalta ja Keravalta matkustaminen näihin päivystyspisteisiin on monille perheille kohtuuttoman hankalaa ja aikaa vievää.

Erityisesti autottomille vantaalaisille ja keravalaisille perheille nykytilanne aiheuttaa merkittävää rasitusta. Sairaan lapsen kanssa matkustaminen on erityisen vaivalloista, ja pitkittynyt matka päivystykseen aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä niin lapselle kuin huoltajillekin. On tärkeää, että päivystyksen sijainti valitaan niin, että se on helposti saavutettavissa julkisilla liikennevälineillä, esimerkiksi pääradan varrella.

Lasten viikonloppu- ja iltapäivystystoiminnan aloittaminen Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella parantaisi merkittävästi lapsiperheiden hyvinvointia, arjen sujuvuutta ja yhdenvertaista pääsyä oikea-aikaiseen hoitoon. Erityisesti vantaalaisten ja keravalaisten näkökulmasta matkojen lyheneminen sekä hyvä saavutettavuus tarkoittaisivat nopeampaa hoitoa ja vähemmän huolta lapsen terveydentilan mahdollisesta huononemisesta.

Näillä perusteilla me allekirjoittaneet Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen valtuutetut esitämme, että Vantaan ja Keravan hyvinvointialue

1. Selvittää lasten päivystystoiminnan käynnistämisen edellytykset ja mahdolliset sijainnit Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella.
2. Asettaa tavoitteekseen lasten viikonloppu- ja iltapäivystystoiminnan käynnistämisen Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella."
    

8. Hanna Holmberg-Soton ja Elina Nykyrin valtuustoaloite "Vammaisten lasten ja nuorten oikeudet ja asema on turvattava hyvinvointialueella". Valtuustoaloitteen on allekirjoittanut 27 aluevaltuutettua. Valtuustoaloite kuului seuraavasti:

"Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella toimialat rakennettiin ainakin osittain elämänkaarimallin mukaisesti. Elämänkaarimallin vahvuutena on organisaatio, joka kykenee tarkastelemaan kokonaisvaltaisesti eri ikävaiheissa olevien ihmisten tarpeita sekä ikävaiheeseen liittyviä hyvinvoinnin ja terveyden haasteita.

Vammaisten ihmisten palvelujen sijoittuminen organisaatiossa yhtenä suurena kokonaisuutena on aina ollut haastavaa, koska palvelualueen asiakkaina on kaiken ikäisiä ihmisiä. Hyvinvointialueellamme vammaispalvelut ovat samalla toimialalla aikuissosiaalityön kanssa.

Yksi asiakasryhmä, joka on jäänyt vailla riittävää huomiota uuden organisaation rakentamisen yhteydessä, on vammaiset lapset ja nuoret. Kyseessä on melko pieni asiakasryhmä, joka helposti unohtuu muutoin täysin aikuisiin kohdistuvalla aikuissosiaalityön ja vammaispalveluiden toimialalla.

Vammaiset lapset ja nuoret perheineen tarvitsevat erityisen paljon huomiota, tukea ja palveluja. Samalla tiedetään myös, että vammaiset lapset ja nuoret ovat jopa kaikista haavoittuvammassa asemassa oleva asiakasryhmä. Heidän oikeuksiensa toteutumiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota hyvinvointialueella.

Tiedämme, että vammaiset lapset ja nuoret tarvitsevat muita lapsia ja nuoria useammin sosiaalihuollon tukitoimia. Haasteena on, ettei vammainen lapsi ja hänen perheensä ei saa aina tarpeeksi tukea vammaispalveluista. Silloin vammaisen lapsen tai nuoren vanhemmat uupuvat. Erityisesti tämä koskee omaishoitajia. Vammaisen lapsen ja nuoren itsenäistymistä tulee tukea nykyistä enemmän, esim. henkilökohtaisen avun avulla.

Me valtuutetut esitämme, että:

• hyvinvointialue selvittää vammaisten lasten ja nuorten asemaa nykyisessä organisaatiossa,
• aikuissosiaalityön ja vammaispalveluiden sekä lasten, nuorten ja perheiden toimialojen välistä yhteistyötä tiivistetään.
• että aluevaltuustolle ja aluehallitukselle raportoidaan jatkossa säännöllisesti vammaisten lasten ja nuorten tilanteesta samoilla mittareilla kuin yleensä lastensuojelun asiakkaita seurataan, esim. asiakasmäärä yhtä sosiaalityöntekijää kohti, sosiaalityöntekijän ja lapsen henkilökohtaisten tapaamisten määrä sekä asiakassuunnitelmien ja päätösten voimassaolon pituus,
• hyvinvointialueella kiinnitetään huomioita vammaisten lasten ja nuorten vanhempien jaksamiseen ja selvitetään tätä säännöllisesti. Varmistetaan, että vammaisten lasten ja nuorten omaishoitajat saavat oikeasti pitää lakisääteiset vapaapäivänsä.
• hyvinvointialue tiivistää yhteistyötä vantaalaisten koulujen ja päiväkotien kanssa. Tavoitteena on oltava vammaisten lasten ja nuorten hyvinvoinnin paraneminen."

9. Tiina Tuomelan valtuustoaloite "Valtuustoaloite kiinteistöriskien vähentämiseksi". Valtuustoaloitteen on allekirjoittanut 17 aluevaltuutettua. Valtuustoaloite kuului seuraavasti:

"Hyvinvointialueiden käyttöön on siirtymässä kaupunkien omistamia sote-kiinteistöjä. Ennen siirtoa tilojen kunto on kartoitettava perusteellisesti, ja kuntokartoitusten rinnalla on syytä käyttää myös oirekyselyä. On huomioitava jatkossa myös kuumentuvien kesien ja etenkin viistosateiden lisääntyminen Työntekijöiden saannin ja pysyvyyden kannalta sisäympäristötekijät ovat tärkeitä.

Ei kuitenkaan ole helppoa tunnistaa rakennuksia, jotka tuottavat terveyshaittaa käyttäjilleen. Terveyshaitaksi lasketaan mm. ilmanvaihdon riittämättömyys, liian korkea tai matala lämpötila, meluisuus kuin myös varsinaiset kosteus- ja homeongelmat.

Kevyt oire/sisäympäristökysely on toimiva työkalu tunnistaa myös rakenteiden sisällä olevat yllätykset. On myös syytä tarkastella rakennusten kestävyyttä tulevaisuuden ympäristörasitusten kannalta.

Esitämme, että Vantaa-Keravan tulee ennen sitoutumistaan kiinteistöjen pitkäaikaisiin vuokrasopimuksiin tai ostamiseen selvittää päätöksenteon pohjaksi myös rakennuksen sisäympäristötilanne sekä kestävyys tulevaisuuden ilmastorasituksiin, jotta alue ei joudu sitoutumaan ongelmarakennuksiin."

10. Pia Lohikosken valtuustoaloite "Asunnottomien ensisuoja säilytettävä Keravalla". Valtuustoaloitteen on allekirjoittanut 23 aluevaltuutettua. Valtuustoaloite kuului seuraavasti:

"Vantaan ja Keravan hyvinvointialue ei saa keskittää kaikkia asunnottomien palveluita Vantaalle. Asunnottomien ensisuoja on säilytettävä Keravalla.

Hätämajoitus on eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen päätöksen mukaan perustuslain ja ihmisoikeussopimusten kovinta ydintä. Asunnottomat ovat suomalaisen yhteiskunnan heikoimmassa asemassa oleva ihmisryhmä.

Katu ei ole turvallinen koti. Ensisuoja vähentää asunnottomien kuolleisuutta, päihteiden käyttöä ja tuo asunnottomat avun piiriin.

Asunnottomien ensisuojaan on oltava riittävän yksinkertaista hakeutua myös ilman, että on varaa junalippuun tai voimavaroja lähteä palvelun perässä vieraaseen kaupunkiin. Erityisesti talvella avun on löydyttävä läheltä, jotta turvataan ihmisarvoisen elämän vähimmäisedellytykset.

Ensisuojan toiminnassa olon aikana (2018-2025) Keravalla on saatu suurimmalta osin ihmiset pois asumasta laittomasti hökkeleistä, roskakatoksista, rappukäytävistä sekä julkisilta paikoilta.

Ajoissa saatu apu vähentää erikoissairaanhoitoon joutumista ja ohjaa asunnottomia asunto ensin -periaatteen mukaisten palveluiden äärelle sekä näin kohti asunnottomuuden poistamisen tavoitetta. Tämä ei toteudu ilman palveluita, jotka ovat asunnottomille käytännössä saavutettavissa.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että VAKE turvaa asunnottomien ensisuojan toiminnan jatkumisen Keravalla."

Päätös

Aluevaltuusto päätti yksimielisesti merkitä tiedoksi saapuneet valtuustoaloitteet ja lähettää ne aluehallituksen valmisteltavaksi.

Lisätietoja päätöksestä antaa hyvinvointialuejohtaja Timo Aronkytö, timo.aronkyto@vakehyva.fi.