Aluevaltuusto, kokous 26.10.2026

Perustelut

Kokouksen aikana jätettiin seuraavat valtuustoaloitteet:

1. Anu Hallin ja Eve Rämön valtuustoaloite "Alaikäisten huumeidenkäyttäjien moniammatillinen kohtaaminen ja hoitoon ohjaus".​​ Valtuustoaloitteen on allekirjoittanut 59 aluevaltuutettua. Valtuustoaloite kuului seuraavasti:

"Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella lasten ja nuorten sijoitusten määrä on kasvanut 22% osa sijoituksista koskee alaikäisiä huumeita käyttäviä lapsia ja nuoria. Nuorten 16–17- vuotiaiden sijoitettujen kohdalla on käynyt ilmi, että nuori on käyttänyt huumeita jo useamman vuoden ajan, eikä tilanteeseen ole kyetty puuttumaan. Sijoitus on lapselle aina viimeinen vaihtoehto. Hyvinvointialueelle se on vaihtoehtona kallis ja raskas prosessi. Lasten ja nuorten huumeidenkäytön haasteisiin on kyettävä vastaamaan jo käytön alkuvaiheessa, ei vasta silloin kun lapsi on sijoitettuna lastensuojelulaitokseen.

On huolestuttavaa, että tällä hetkellä nuorten päihdepalveluissa ei päästä hoitotakuuseen ja jonot ovat yli 3kk ja venyvät pahimmillaan 5kk pituiseksi. Kesäkuun 2026 aikana palvelun piiriin on hakeutunut tulijoita yhtä paljon kuin koko viime vuoden aikana. Tilanne on hälyttävä.

Nuorilla ei myöskään ole mahdollisuutta hakeutua Vaken miepä-walk in pisteisiin sillä ne ovat tarkoitettu vain aikuisille. Saadakseen apua, nuoren on ensin päästävä johonkin palveluun, jotta ohjautuminen päihde- ja mielenterveyspalveluihin mahdollistuisi. Monella hyvinvointialueella on alaikäisille tarkoitettu walk in -palvelu, jonne voi tulla yksin, vanhemman, sosiaalihuollon työntekijän tai vaikka järjestön työntekijän kanssa.

Tulevan selviämishoitoaseman toiminnoissa tulee erityisesti huolehtia 16-17 -vuotiaiden erityistarpeista ja turvallisuudesta. Myös nuoret tarvitsevat selviämishoitoa sillä lasten päivystys päättyy 16-vuotiaana ja aikuisten päivystyksessä ei ole selviämishoidolle tarvittavaa mahdollisuutta. Nykytilanteessa pahimmillaan selviämishoitoa eli elintoimintojen ja kokonaistilan valvontaa tarvitsevat nuoret saatetaan ohjata kotiin tai lastensuojelulaitokseen, jossa kummassakaan ei pystytä seuraamaan elintoimintoja esimerkiksi hengityslaman varalta joka on valitettavan yleinen kuolinsyy päihteitä käyttävillä. Näihin kysymyksiin on etsittävä ratkaisuja uutta selviämishoitoasemaa perutettaessa.

On tunnistettava, ettei huumeita käyttävän lastensuojelun asiakkaan tarpeisiin vastata pelkästään lastensuojelussa, vaan tähän työhön tarvitaan moniammatillista yhteistyötä, joka ei nyt toteudu huumeita käyttävien lasten ja nuorten kohdalla. Sosiaalihuollon ammattilaisten tulee tunnistaa alaikäisten päihteiden käyttö. Terveydenhuollon tehtävä on arvioida, millaista hoitoa tai vieroitusta nuori tarvitsee, tätä ei voida tehdä sosiaalialan ammattilaisten toimesta. Terveydenhuollon tulee järjestää joustavat palvelut vastaamaan yhteistyötarpeisiin esimerkiksi silloin, kun tulee ilmi, että alaikäinen käyttää haitallisella tavalla päihteitä.

Miten sitten tulisi toimia?

1. Koska ongelma on monimutkainen, tarvitsemme monialaista yhteistyötä, jonka muodostavat sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset. Huumeita käyttävän nuoren kanssa tulisi työskennellä alusta alkaen oma sote-tiimi.
2. Alaikäisten toistuva päihteiden käyttö edellyttää terveydenhuollon hoidon tarpeen arvion. Terveydenhuollossa tulee olla erityistä osaamista arvioimaan juuri alaikäisen kohdalla riittääkö perustason päihdehoidon interventiot vai tarvitaanko jo erikoissairaanhoitoa esimerkiksi korvaushoidon arviota.
3. Vakella tulisi olla käytössä myös nuorilla matalan kynnyksen "Walk in" - pisteen alaikäisille lapsille ja nuorille, jossa avun saa heti.
4. Vantaalla on käynnissä Nuorten huumekuolemien ehkäisyhanke "Elämä Edellä". On tärkeätä, että hankkeen havainnot ja tulokset johtavat tekoihin ja niistä raportoidaan valtuustolle.
    

Me allekirjoittaneet vaadimme, että:

1. VAKE selvittää miten on varmistettu niin sosiaali- kuin terveydenhuollon henkilöstön riittävä osaaminen päihteiden käytön tunnistamiseen ja puheeksiottoon sekä päihteiden käytön lopettamisen motivointiin, niin ennaltaehkäisevistä palveluista korjaaviin palveluihin?
2. Millä keinoin vaken palvelut voivat vastata sote-integraation toteutumisesta huumeita käyttävän alaikäisten nuorten kohdalla?
3. Selvittää, millä keinoin nuorten päihde- ja mielenterveyspalveluiden hoitotakuu toteutuu
4. Valtuustolle tuodaan esittely ja loppuraportti Elämä Edellä- hankkeesta ja hankkeen myötä esiin nousseista ilmiöistä ja kehittämistarpeista
5. Selviämisasemaa perustettaessa nuorten erityistarpeet huomioidaan kattavasti."
   
    

2. Marjo Vackerin valtuustoaloite "Itsemurhien ehkäisytyön vahvistaminen, ehkäisyohjelman laatiminen sekä viiveettömän palveluketjun turvaaminen Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella".​​ Valtuustoaloitteen on allekirjoittanut 56 aluevaltuutettua. Valtuustoaloite kuului seuraavasti:

"Mielenterveyden kriisi ja itsemurhakuolleisuus ovat vakavimpia kansanterveydellisiä ja inhimillisiä haasteitamme. Tilastokeskuksen virallisten lukujen mukaan pitkään jatkunut myönteinen kehitys itsemurhakuolleisuuden laskussa on pysähtynyt: vuonna 2024 Suomessa teki itsemurhan 761 henkilöä, mikä on enemmän kuin edeltävinä vuosina (752 vuonna 2023 ja 740 vuonna 2022). Joka päivä keskimäärin kaksi ihmistä kuolee itsemurhaan, ja ilmiö koskettaa traagisesti kaikkia ikäryhmiä. Erityisesti miesten osuus tehdyistä itsemurhista on hälyttävän korkea, noin 75 prosenttia (577 miestä vuonna 2024). Kansainvälisessä vertailussa Suomen itsemurhakuolleisuus on edelleen EU-maiden kärkijoukkoa ja Pohjoismaiden korkeinta.

Toteutuneet menetykset ovat vain ilmiön näkyvin osa. Suomessa tehdään vuosittain arvilta 10 000–20 000 itsemurhayritystä (arvioiden mukaan noin 20 yritystä jokaista kuolemaa kohden). Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) rekisteritietoihin perustuvat tilastot osoittavat, että itsetuhoisuus koskettaa poikkeuksellisen vakavasti nuoria: kirjattuja itsemurhayrityksiä on eniten 18–22-vuotiaiden ikäryhmässä ja seuraavaksi yleisimmin 13–17-vuotiailla. Poliisin tietoon tulleet itsetuhoisuustehtävät ovat niin ikään kasvaneet rajusti viimeisen vuosikymmenen aikana ylittäen valtakunnallisesti jo 18 400 tehtävän rajan vuodessa.

Jokainen tapaus traumatisoi lähipiirissä keskimäärin 6–10 ihmistä. Tämä tarkoittaa, että ilmiö jättää vuosittain syvät jäljet tuhansiin myös Vantaan ja Keravan alueen asukkaisiin. Ilman riittävää ja oikea-aikaista tukea läheisten riski kärsiä ylisukupolvisesta traumasta ja omasta itsetuhoisuudesta kasvaa moninkertaiseksi. Valtakunnallisessa mielenterveysstrategiassa ja itsemurhien ehkäisyohjelmassa korostetaan, että tehostettu ja kohdennettu ehkäisytyö vähentää kuolleisuutta todistetusti, mutta se vaatii hyvinvointialueilta sitovaa koordinaatiota ja järjestelmällisiä rakenteita.

Keski- Suomen hyvinvointialueella on jo laadittu tavoitteellinen ohjelma, itsemurhien ehkäisyn suunnitelma 2026–2029 ja tähän on laadittu myös palveluketju

Microsoft Word - LUONNOS_Keski‑Suomen hyvinvointialueen itsemurhien ehkäisyn suunnitelma 2026–2029.docx

Itsemurhien ehkäisyn palveluketju | Keski-Suomen hyvinvointialue

Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella toimii kohdennettu palvelu nimeltään Itsemurhien ehkäisykeskus, jonka tarkoituksena on tarjota välitöntä ja erikoistunutta tukea itsemurhaa yrittäneille henkilöille mahdollisimman pian yrityksen jälkeen. Toiminnan järjestäjä MIELI Suomen Mielenterveys ry / Itsemurhien ehkäisykeskus. Itsemurhien ehkäisykeskuksen tarjoama tuki on tarkoitettu kaikille itsemurhaa yrittäneille henkilöille mahdollisimman pian itsemurhayrityksen jälkeen.

Keskeiset palvelut ja toimintamuodot Apua itsemurhayrityksen jälkeen (Linity-malli): Itsemurhien ehkäisykeskus tarjoaa lyhytterapeuttista Linity-kriisifokusointimenetelmää itsemurhaa yrittäneille. Palveluun hakeutumiseen ei tarvita terveydenhuollon lähetettä. Linity-malli ei kuitenkaan sovellu asiakkaille, joilla on vakava akuutti päihdeongelma tai psykoosisairaus. Alueella tunnistetaan kuitenkin merkittävä tarve myös erilliselle itsemurhien ehkäisyohjelmalle jo ennen konkreettista itsemurha yritystä 

Itsemurhien ehkäisykeskus | Vantaan ja Keravan hyvinvointialue

Itsemurhien ehkäisy vaatii pitkäjänteistä resursointia sekä eri toimijoiden osaamisen sitomista yhteen. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten rinnalle on tuotava tiiviimmin järjestökentän vahva osaaminen matalan kynnyksen kriisityöstä ja vertaistuesta. Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen on varmistettava, että sekä akuuttiapu, kuten Sosiaali- ja kriisipäivystys, että anonyymit verkkopalvelut ja hoitopolut ovat riittäviä, maksuttomia ja viiveettömiä.

Kansallinen mielenterveysstrategia 2020  -2030

Kansallinen mielenterveysstrategia ja itsemurhien ehkäisyohjelma vuosille 2020–2030

Me allekirjoittaneet aluevaltuutetut edellytämme, että Vantaan ja Keravan hyvinvointialue:

1. Kirjaa alueelliseen hyvinvointisuunnitelmaan selkeät, konkreettiset ja mitattavat tavoitteet sekä toimenpiteet mielenterveyden vahvistamiseksi ja itsemurhien ehkäisemiseksi.
2. Perustaa hyvinvointialueelle laajapohjaisen itsemurhien ehkäisytyöryhmän, joka koordinoi käytännön toimia, kerää yhteen sote-ammattilaisten sekä kolmannen sektorin järjestöjen osaamisen ja varmistaa suositusten jalkauttamisen arjen työhön.
3. Laatii itsemurhien ehkäisyohjelman ja -suunnitelman
4. Varmistaa ja turvaa riittävän palveluketjun, maksuttoman ja helposti saavutettavan matalan kynnyksen tuen itsemurhaa yrittäneille, vakavasta itsetuhoisuudesta kärsiville sekä itsemurhan tehneiden läheisille tarjoamalla kohdistettua kriisiapua ja vertaistukea ylisukupolvisen trauman ehkäisemiseksi."

3. Anni Juulia Tuomaisen valtuustoaloite "Abortin yhdenvertainen hinnoittelu ja kirurgisten aborttien maksuista luopuminen".​​ Valtuustoaloitteen on allekirjoittanut 36 aluevaltuutettua. Valtuustoaloite kuului seuraavasti:

"Abortin maksullisuus ei saa riippua siitä, millä perusteella se tehdään. Hallitus päätti laajentaa maksuttomuutta kirurgisesti tehtyjen aborttien osalta, mutta muutos ei saa johtaa abortin hinnoitteluun sen syyn perusteella. Siksi kaikkien kirurgisten aborttien maksuista tulee luopua.

Päätöksessä kirurgisesti tehdyt abortit hinnoitellaan eri tavoin riippuen abortin perusteesta. Omasta pyynnöstä kuten sosiaalisista syistä tehtävästä kirurgisesta abortista perittäisiin siis maksu, mutta lääketieteellisin perustein tehtävä kirurginen abortti taas olisi maksuton.

Vuonna 2023 uudistettu aborttilainsäädäntö vahvisti raskaana olevan itsemääräämisoikeutta. Siitä lähtien abortin on voinut tehdä raskaana olevan pyynnöstä 12. raskausviikon loppuun saakka ilman erillisiä perusteluja. Myös toimenpiteen hinnoittelun tulisi vastata tätä linjaa. Kaikista maksuista luopuminen varmistaa sen, että maksu ei riipu abortin perusteesta.

Suomen gynekologiyhdistys on suositellut, että raskaudenkeskeytyksen asiakasmaksut noudattavat samaa linjaa kuin muut raskauteen liittyvät toimenpiteet, sillä lääketieteellisesti samaa toimenpidettä ei voida hinnoitella eri tavalla toimenpiteen indikaation mukaan. Väestöliitto, Kätilöliitto, Naisjärjestöjen keskusliitto ja Naisasialiitto Unioni taas ovat vedonneet hyvinvointialueisiin, jotta kaikista kirurgisista raskaudenkeskeytyksistä tehtäisiin maksuttomia.

Tällaisen linjauksen taloudelliset vaikutukset olisivat minimaaliset. Arvioiden mukaan kirurgisten keskeytysten osuus kaikista keskeytyksistä on vain noin 1-2%. Vaikka muutos koskisi pientä määrää ihmisiä, ei ole syytä lähteä erottelemaan maksuttomuutta sen perusteella, oliko abortti tehty lääketieteellisin perustein tai muista syistä. Kyseessä on siis periaatepäätös.

HUS vastaa Vantaa-Keravan hyvinvointialueen asukkaiden raskaudenkeskeytyspalveluista. Helsinki on jo ohjeistanut HUSia luopumaan kaikkien kirurgisten aborttien maksuista.

Oikeus turvallisiin ja yhdenvertaisiin raskaudenkeskeytyksiin ei ole itsestäänselvyys. Myös Vantaa-Keravan hyvinvointialueen täytyy ilmaista, että tahtotilana on säilyttää yhdenvertainen raskaudenkeskeytys sekä hinnoittelu myös tulevaisuudessa.

Me allekirjoittaneet aluevaltuutetut vaadimme, että Vantaa-Keravan hyvinvointialue ohjeistaa HUS-yhtymää omistajaohjauksen keinoin luopumaan kaikkien kirurgisten aborttien asiakasmaksuista."

4. Vihreän aluevaltuustoryhmän valtuustoaloite "Naisten terveyden katvealueet näkyviin - tunnistamisesta oikea-aikaiseen hoitoon".​​ Valtuustoaloitteen on allekirjoittanut 42 aluevaltuutettua. Valtuustoaloite kuului seuraavasti:

"Naisten terveydessä on tunnistettu merkittävä terveysvaje, joka ilmenee sairauksien ja oireiden alitunnistamisena, diagnoosien viivästymisenä ja puutteellisena hoitona. Tutkimusten mukaan ongelmat eivät rajoitu naiserityisiin sairauksiin, kuten endometrioosiin, vaan sukupuolten välisiä eroja on havaittu myös molemmilla sukupuolilla esiintyvien sairauksien tunnistamisessa ja hoidossa. Esimerkiksi suomalaisissa tutkimuksissa on havaittu sukupuolten välisiä eroja sydäninfarktin hoidossa (1). Lisäksi Suomessa tehty kivunhoidon tutkimus on osoittanut, että terveydenhuollon ammattilaisten käsityksiin kivusta voi liittyä sukupuolittuneita stereotypioita ja oletuksia jopa lasten ja nuorten hoidossa (2).

Kyse on laajemmasta kansanterveydellisestä ja potilasturvallisuuteen liittyvästä ongelmasta, jolla voi olla merkittäviä vaikutuksia tyttöjen ja naisten terveyteen, toimintakykyyn ja elämänlaatuun. Sairauksien viivästynyt tunnistaminen ja hoito voivat myös lisätä raskaampien ja kalliimpien hoitojen tarvetta. Ongelman ratkaiseminen edellyttää sekä naiserityisten sairauksien hoidon kehittämistä että mahdollisten sukupuolivinoumien tunnistamista muiden sairauksien diagnostiikassa ja hoidossa. Hyvinvointialueilla on keskeinen vastuu siitä, että oireet tunnistetaan ajoissa ja potilaat pääsevät oikea-aikaisesti tutkimuksiin ja vaikuttavaan hoitoon.

Naiserityisten sairauksien ja oireiden oikea-aikainen tunnistaminen ja hoito

Naisten terveyteen liittyvät tarpeet vaihtelevat elämän eri vaiheissa, ja niiden tunnistaminen edellyttää riittävää osaamista perusterveydenhuollossa ja neuvolapalveluissa. Voimakkaita kuukautiskipuja, runsaita vuotoja, vaikeaa raskauspahoinvointia, synnytyksen jälkeisiä oireita tai toimintakykyä heikentäviä vaihdevuosioireita ei tule pitää vaivoina, joita potilaan kuuluu vain kestää. Oireiden yleisyys tai niiden liittyminen luonnolliseen elämänvaiheeseen ei vähennä tutkimusten ja hoidon tarvetta.

Esimerkiksi endometrioosi, adenomyoosi, munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS), vulvodynia ja vaikea raskauspahoinvointi (hyperemeesi) voivat vaikuttaa merkittävästi terveyteen, arjessa selviytymiseen ja työkykyyn. Myös hedelmällisyyteen liittyvät ongelmat sekä raskauden ja synnytyksen jälkeiset fyysiset ja psyykkiset oireet edellyttävät asianmukaista arviointia, hoitoa ja tarvittaessa kuntoutusta.

Oikea-aikaisen tunnistamisen puutteet näkyvät myös gynekologisten syöpien kohdalla. Suomen Gynekologiset Syöpäpotilaat ry vuonna 2026 julkaiseman kyselyn mukaan lähes viidennes kyselyyn vastanneista munasarjasyöpäpotilaista ei saanut ensimmäisellä terveydenhuollon käynnillään apua oireisiinsa, ja joka kymmenes joutui ottamaan yhteyttä terveydenhuoltoon yli viisi kertaa päästäkseen tutkimuksiin. Myös suomalaisessa gynekologisten syöpien hoitopolkuja koskevassa tutkimuksessa on nostettu esiin oireiden pitkittyminen ennen erikoissairaanhoitoon lähettämistä. Havainnot korostavat varhaisen oireiden tunnistamisen ja sujuvan tutkimuksiin ohjautumisen merkitystä.

Keskeistä on, että oireet tunnistetaan mahdollisimman varhain, tarvittavat tutkimukset käynnistyvät oikea-aikaisesti ja potilas ohjautuu sujuvasti tarkoituksenmukaiseen hoitoon. Tämä edellyttää riittävää osaamista terveysasemilla ja neuvoloissa sekä toimivaa yhteistyötä erikoissairaanhoidon kanssa.

Sukupuolen huomioiminen oireiden arvioinnissa ja hoidossa

Naisten terveysvajeen kaventaminen ei kuitenkaan tarkoita ainoastaan naiserityisten sairauksien hoidon kehittämistä. Myös kaikilla sukupuolilla esiintyvien sairauksien oirekuvissa, riskitekijöissä ja hoidon tarpeissa voi olla eroja, jotka ovat tärkeää tunnistaa.

Hoidon tulee perustua tutkittuun tietoon ja potilaan yksilölliseen tilanteeseen. Sukupuoleen liittyvät oletukset eivät saa vaikuttaa siihen, kuinka vakavasti oireisiin suhtaudutaan, millaisia tutkimuksia tehdään tai miten potilas ohjataan jatkohoitoon. Tämä korostuu erityisesti kivun ja muiden vaikeasti arvioitavien oireiden kohdalla.

Sukupuolitietoisen hoidon tavoitteena ei ole kohdella kaikkia potilaita samalla tavalla, vaan tunnistaa erilaiset terveystarpeet ja varmistaa niiden mukainen yhdenvertainen hoito. Palveluissa on huomioitava myös sukupuolen moninaisuus.

Osaamisen vahvistaminen ja sujuvat hoitopolut

Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella on mahdollisuus edistää naisten terveyttä erityisesti vahvistamalla perusterveydenhuollon ja neuvolapalvelujen osaamista, yhtenäistämällä hoitokäytäntöjä sekä kehittämällä yhteistyötä HUSin erikoissairaanhoidon kanssa.

Tavoitteena tulee olla, ettei oireiden tunnistaminen tai asianmukaiseen hoitoon pääsy ole riippuvaista yksittäisen ammattilaisen erityisestä perehtyneisyydestä. Henkilöstön käytössä tulee olla riittävästi ajantasaista tietoa, selkeitä toimintamalleja ja mahdollisuuksia konsultoida erityisasiantuntijoita.

Hyvinvointialueella olisi perusteltua selvittää myös uusia tapoja vahvistaa erityisosaamista. Esimerkiksi vaikean raskauspahoinvoinnin tai vaihdevuosioireiden hoidossa voitaisiin arvioida keskitetyn asiantuntijaosaamisen, konsultaatiojärjestelyjen tai erityisesti perehtyneiden ammattilaisten verkostojen hyödyntämistä. Tarkoituksena olisi parantaa osaamisen saatavuutta koko hyvinvointialueella ilman, että jokaisen toimipisteen tarvitsee itse hallita kaikkia erityiskysymyksiä.

Potilaan näkökulmasta hoitopolun tulee olla selkeä ja jatkuva. Potilaan on tiedettävä, mistä apua saa, kuka vastaa hoidon etenemisestä ja miten toimitaan, jos oireet jatkuvat tai hoito ei tehoa. Hoitoon pääsyn ja jatkotutkimusten tulee toteutua yhdenvertaisesti riippumatta esimerkiksi tulotasosta, työterveyshuollon käytöstä, kielestä, vammaisuudesta tai elämäntilanteesta.

Edellä esitetyn perusteella esitämme, että Vantaan ja Keravan hyvinvointialue:

1. Arvioi naiserityisten sairauksien ja oireiden tunnistamisen ja hoidon nykytilan sekä keskeiset kehittämistarpeet.
   • Arvioinnissa tarkastellaan erityisesti endometrioosin, adenomyoosin, PCOS, vulvodynian, vaikean raskauspahoinvoinnin sekä vaihdevuosioireiden tunnistamista ja hoitoa. Lisäksi arvioidaan raskauden ja synnytyksen jälkeisten fyysisten ja psyykkisten oireiden sekä kuntoutustarpeiden huomioimista palveluissa. Tarkastelussa kiinnitetään huomiota oireiden tunnistamiseen, hoitoon pääsyn oikea-aikaisuuteen, hoidon jatkuvuuteen sekä mahdollisiin puutteisiin hoitokäytännöissä.
2. Selvittää gynekologisten syöpien varhaisen tunnistamisen ja hoitopolkujen toimivuuden yhteistyössä HUSin kanssa.

   • Arvioidaan, miten gynekologisiin syöpiin viittaavat oireet tunnistetaan perusterveydenhuollossa, miten tarvittavat tutkimukset käynnistyvät ja miten potilaat ohjautuvat erikoissairaanhoitoon. Lisäksi selvitetään, seurataanko aikaa ensimmäisestä oireyhteydenotosta tutkimuksiin ja erikoissairaanhoitoon lähettämiseen sekä miten mahdollisia viiveitä tunnistetaan ja vähennetään.

3. Vahvistaa henkilöstön osaamista naiserityisten sairauksien ja oireiden tunnistamisessa ja hoidossa.

   • Selvitetään henkilöstön täydennyskoulutuksen tarpeet ja varmistetaan, että perusterveydenhuollon ja neuvolapalvelujen käytössä on ajantasaiset hoitosuositukset, yhtenäiset toimintamallit ja riittävät konsultaatiomahdollisuudet. Erityistä huomiota kiinnitetään oireisiin ja sairauksiin, joiden tunnistaminen edellyttää erityisosaamista.

4. Arvioi sukupuolten välisten erojen huomioimista myös muiden kuin naiserityisten sairauksien diagnostiikassa ja hoidossa.

   • Selvitetään, miten sukupuoleen liittyvät erot oirekuvissa ja riskitekijöissä sekä mahdolliset sukupuolittuneet oletukset huomioidaan potilaiden arvioinnissa ja hoidossa. Tarkastelussa kiinnitetään erityistä huomiota kivun arviointiin sekä sydän- ja verisuonisairauksien varhaiseen tunnistamiseen. Lisäksi arvioidaan henkilöstön sukupuolitietoiseen hoitoon liittyviä koulutustarpeita ja mahdollisuuksia seurata sukupuolten välisiä eroja hoitoon pääsyssä ja hoitokäytännöissä.

5. Kehittää naiserityisten sairauksien ja oireiden hoitopolkuja sekä erityisosaamisen saatavuutta.

   • Selvitetään, miten perusterveydenhuollon, neuvolapalvelujen, kuntoutuksen ja HUSin välistä yhteistyötä voidaan vahvistaa niin, että hoidon vastuut ja jatkohoitoon ohjautuminen ovat selkeitä. Lisäksi arvioidaan mahdollisuuksia hyödyntää keskitettyä erityisosaamista, konsultaatiojärjestelyjä tai erityisesti perehtyneiden ammattilaisten verkostoja esimerkiksi vaikean raskauspahoinvoinnin ja vaihdevuosioireiden hoidossa.

6. Määrittelee arviointien perusteella tarvittavat kehittämistoimenpiteet ja niiden seurannan.

   • Havaittujen kehittämistarpeiden pohjalta määritellään konkreettiset toimenpiteet, vastuut ja aikataulut. Toimenpiteistä ja niiden etenemisestä raportoidaan aluevaltuustolle.
      

Lähteet:

Kallström, A., Holopainen, I., Kambur, O., Perola, M., Salomaa, V., Havulinna, A. S., ... & Sinisalo, J. (2024). Divergent trends in the incidence and mortality of acute myocardial ischaemic syndrome, especially in women. Evidence from Finland in 1996–2021. Annals of medicine, 56(1), 2424455.

Alava, H., & Oikkonen, V. (2025). Hormones, culture and puberty: how clinicians (don’t) see gender in persistent pediatric pain. Social Science & Medicine, 118856.

Suomen Gynekologiset Syöpäpotilaat ry:n selvitys: https://gysy.fi/wp-content/uploads/2026/06/GySy-munasarjasyopakyselyn-yhteenveto_8.5.2026.pdf"
​​​​​​​

5. Gashaw Bibanin, Tuomas Vanhasen, Tiina Tuomelan, Eve Rämön, Mika Niikon, Marjo Vackerin ja Patrik Karlssonin valtuustoaloite "Aluevaltuustoaloite teknologiavälitteisen väkivallan ehkäisyn, tunnistamisen ja osaamisen vahvistamiseksi Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella".​​ Valtuustoaloitteen on allekirjoittanut 42 aluevaltuutettua. Valtuustoaloite kuului seuraavasti:

"Digitaalisten palveluiden, sosiaalisen median ja älylaitteiden käytön lisääntyessä myös väkivallan, häirinnän ja kontrolloinnin muodot ovat muuttuneet.

Teknologiavälitteinen väkivalta voi ilmetä esimerkiksi verkkohäirintänä, vainoamisena, identiteetin väärinkäyttönä, yksityisten tietojen tai kuvien luvattomana levittämisenä, älylaitteiden, paikannus- ja seurantateknologian väärinkäyttönä sekä erilaisina uhkailun ja kontrolloinnin muotoina digitaalisissa ympäristöissä.

Teknologiavälitteisen väkivallan ehkäisyssä on tärkeää tunnistaa väkivallan, häirinnän, vainoamisen ja kontrolloinnin eri muodot sekä erottaa ne sananvapauden piiriin kuuluvasta asiallisesta mielipiteen ilmaisusta, yhteiskunnallisesta keskustelusta ja julkiseen päätöksentekoon kohdistuvasta asianmukaisesta arvioinnista.

​​​Teknologiavälitteinen väkivalta koskettaa kaikenikäisiä asukkaita. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat lapset ja nuoret, lähisuhdeväkivallan kohteet, ikääntyneet, vähemmistöihin kuuluvat henkilöt sekä henkilöt, joiden turvallisuutta ja toimintakykyä digitaalinen häirintä, uhkailu tai kontrollointi vaarantaa. Ilmiö heikentää turvallisuuden tunnetta, mielenterveyttä, osallisuutta ja hyvinvointia sekä voi johtaa palveluiden käytön välttelyyn, sosiaaliseen eristäytymiseen tai syrjäytymiseen.

Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen tehtävänä on edistää asukkaiden hyvinvointia ja terveyttä sekä järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut ja opiskeluhuollon palvelut. Teknologiavälitteisen väkivallan ehkäisy, tunnistaminen ja siihen puuttuminen liittyvät olennaisesti muun muassa lasten, nuorten ja perheiden palveluihin, oppilas- ja opiskeluhuoltoon, mielenterveys- ja päihdepalveluihin, aikuissosiaalityöhön, ikäihmisten palveluihin, väkivaltatyöhön sekä kriisi- ja tukipalveluihin.

Teknologiavälitteinen väkivalta on ilmiö, joka edellyttää hyvinvointialueen, kuntien, poliisin, oppilaitosten, järjestöjen ja muiden viranomaisten välistä yhteistyötä. Uuden ilmiön sijaan kyse on osin jo tunnetuista väkivallan, vainoamisen ja kontrolloinnin muodoista, jotka ovat saaneet uusia teknologisia välineitä ja toimintaympäristöjä.

Teknologiavälitteisen väkivallan ehkäisy voidaan toteuttaa osana hyvinvointialueen olemassa olevia väkivallan ehkäisyn, turvallisuuden, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen rakenteita sekä henkilöstön osaamisen kehittämistä.

Me allekirjoittaneet aluevaltuutetut esitämme, että Vantaan ja Keravan hyvinvointialue selvittää mahdollisuudet:

1. Vahvistaa henkilöstön osaamista teknologiavälitteisen väkivallan tunnistamisessa, puheeksi ottamisessa, ehkäisemisessä ja siihen puuttumisessa erityisesti sosiaalityössä, lastensuojelussa, perhesosiaalityössä, oppilas- ja opiskeluhuollossa, mielenterveys- ja päihdepalveluissa, terveydenhuollossa, ikääntyneiden palveluissa sekä väkivaltatyössä.

2. Sisällyttää teknologiavälitteisen väkivallan tunnistaminen osaksi hyvinvointialueen nykyisiä lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn, turvallisuuden, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimintamalleja sekä henkilöstön koulutusta ja ohjeistuksia.

3. Vahvistaa oppilas- ja opiskeluhuollon valmiuksia tunnistaa teknologiavälitteistä väkivaltaa ja sen vaikutuksia lasten ja nuorten hyvinvointiin sekä varmistaa sujuvat toimintamallit tuen ja palvelujen piiriin ohjaamiseksi yhteistyössä kuntien sivistys- ja nuorisopalveluiden kanssa.

4. Parantaa asukkaille suunnattua neuvontaa, viestintää ja palveluohjausta teknologiavälitteisestä väkivallasta, digitaalisesta turvallisuudesta sekä saatavilla olevista tukipalveluista. Viestinnässä kiinnitetään erityistä huomiota lasten, nuorten, vanhempien, ikääntyneiden ja lähisuhdeväkivallan kohteiden tavoittamiseen.

5. Vahvistaa yhteistyötä Vantaan ja Keravan kaupunkien, koulujen, oppilaitosten, nuorisotoimijoiden, poliisin, järjestöjen sekä muiden asiantuntijatahojen kanssa teknologiavälitteisen väkivallan ehkäisemiseksi, tunnistamiseksi ja uhrien tukemiseksi.

6. Selvittää mahdollisuudet kehittää yhtenäisiä toimintamalleja palveluohjaukseen tilanteissa, joissa teknologiavälitteinen väkivalta liittyy esimerkiksi lähisuhdeväkivaltaan, lasten turvallisuuteen, vainoamiseen, mielenterveyden kuormittumiseen tai muuhun sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeeseen.

7. Selvittää, miten teknologiavälitteisen väkivallan ilmiötä voidaan seurata osana hyvinvointialueen hyvinvointi-, terveys- ja turvallisuustyötä hyödyntäen ensisijaisesti olemassa olevia tietolähteitä. Seurannassa arvioidaan erityisesti henkilöstön valmiuksia tunnistaa ilmiö, palveluohjauksen toimivuutta, avun saavutettavuutta sekä asukkaiden tietoisuutta saatavilla olevasta tuesta.

Me allekirjoittaneet esitämme, että Vantaan ja Keravan hyvinvointialue laatii yhteistyössä Vantaan ja Keravan kaupunkien sekä muiden keskeisten yhteistyökumppaneiden kanssa selvityksen teknologiavälitteisen väkivallan ehkäisyn, tunnistamisen ja tukipalveluiden nykytilasta sekä tekee tarvittavat ehdotukset osaamisen, yhteistyön, palveluohjauksen ja ennaltaehkäisevän työn vahvistamiseksi.

Selvityksessä tunnistetaan jo käytössä olevat toimintamallit, niiden mahdolliset puutteet sekä hyvät käytännöt. Kehittämisehdotuksissa esitetään konkreettiset toimenpiteet, vastuutahot, toteuttamisaikataulu ja arvio mahdollisista kustannusvaikutuksista.

Koska teknologiavälitteisen väkivallan ehkäisy edellyttää tiivistä yhteistyötä kuntien ja hyvinvointialueen välillä, valmistelussa tehdään yhteistyötä Vantaan ja Keravan kaupunkien kanssa sekä yhteensovitetaan mahdollinen selvitystyö päällekkäisen valmistelun välttämiseksi."

6. Riitta Särkelän, Emily Strohmin ja Nina Korventaivaleen valtuustoaloite "Ehkäisevä ja täydentävä toimeentulotuki turvaamaan nuorten, erityisesti jälkihuollossa olevien opiskelun jatkuvuutta".​​ Valtuustoaloitteen on allekirjoittanut 43 aluevaltuutettua. Valtuustoaloite kuului seuraavasti:

"PM Orpon hallituksen tekemät muutokset toimeentulotuesta annettuun lakiin tulivat voimaan 1.2.2026. Toimeentulotuen hakijalle säädettiin aiempaa vahvempi velvoite hakea ensisijaisia etuuksia mm. työttömyysturvaa ja opintotukea toimeentulotuen sijaan. Velvoite ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi koskee kokoaikatyön hakemista. Edellä oleva tarkoittaa myös sitä, että nuoren, joka opiskelee täysipäiväisesti ja jonka opintotukikuukaudet ovat täynnä, on ilmoittauduttava täysipäiväiseksi työttömäksi työnhakijaksi. Erityisen vakava asia on se, että myöskään sijaishuollon jälkihuollossa olevia nuoria ei ole rajattu lain ulkopuolelle. Julkisessa keskustelussa on nostettu esiin se, että nuoret voivat hakea opintolainaa jatkaakseen opintojaan. Monille nuorille ja etenkin jälkihuollossa oleville opintolaina ei ole todellinen vaihtoehto. Jälkihuoltonuorista monilla on takanaan pitkä lastensuojelun asiakkuus ja sijoitus kodin ulkopuolelle. Heillä ei välttämättä ole samanlaista perheen taloudellista tukea tai muuta tukea kuin monilla muilla nuorilla. Opintolainan ottaminen voi olla heille merkittävä taloudellinen riski ja velkaantumisen pelko muodostua esteeksi opintojen jatkamiselle.

Lainmuutoksen jälkeen näiden nuorten, myös sijaishuoltonuorten, toimeentulotuen perusosa puolitetaan eli ruokaan ja välttämättömiin menoihin on 290 euroa kuukaudessa, jolleivat he ilmoittaudu täyspäiväiseksi työttömäksi työnhakijaksi. Sen lisäksi voi saada tukea asumismenoihin ja terveydenhuoltoon. Opiskelupaikasta täytyy erota saadakseen työttömyysetuutta, opiskelun keskeytys ei riitä. Opiskelun lopettaminen ja työttömäksi työnhakijaksi hakeminen ovat ristiriidassa toimeentulotukiuudistuksen tavoitteiden ja sen kanssa, että nuorten pitäisi voida opiskella opintonsa loppuun, saada valmiudet työmarkki-noille ja työllistyä sitä kautta. Lakimuutos ajaa nuoret opintojen keskeyttämiseen ja sitä kautta potentiaaliseen syrjäytymisriskiin, koska Euroopan toiseksi suurimman työttömyyden tilanteessa Suomessa työllistymisen mahdollisuudet ilman koulutusta ja työkokemusta nuorilla ovat erittäin pienet, lähes olemattomat.

Helmi-elokuun 2026 välisenä aikana perustoimeentulotukea saaneista 14 % sai kehotuksen ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi toimeentulotuen perusosan puolittamisen uhalla. Heistä suurin osa oli 18-35-vuotiaita miehiä. NEET-nuorissa jo nyt pojat ovat yliedustettuina.

Kun tilanteen korjaaminen nuorten ja myös sijaishuoltonuorten osalta edellyttää lakimuutosta, jota tällä hallituskaudella ei ole tulossa, tarvitaan välittömiä toimia turvata näiden nuorten opiskelujen jatkumisen mahdollisuus. Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella on perustoimeentulotuen saajien ja pitkäaikaisten saajien määrä on Suomen korkeinta. Se koskee myös nuoria. Hyvinvointialueen vastuulla on ehkäisevä ja täydentävä toimeentulotuki. Niitä molempia on myönnetty vähän vuonna 2026, vaikka perustoimeentulotuen saajien määrät ovat kasvaneet.

Pidämme välttämättömänä, että nuorten syrjäytymisprosessin ehkäisemiseksi tarkistetaan tarvittaessa ehkäisevän ja täydentävän toimeentulotuen kriteereitä niin, että näissä tilanteissa niillä aina varmistetaan nuorten opintojen jatkuvuus.

Me allekirjoittaneet aluevaltuutetut esitämme, että hyvinvointialue selvittää:

• Millaisiin toimiin Vantaan ja Keravan hyvinvointialue aikoo ryhtyä turvatakseen nuorten ja etenkin sijaishuoltonuorten opintojen jatkuvuuden edellä kuvatuissa tilanteissa?

• Millä tavalla ehkäisevän ja täydentävän toimeentulotuen myöntämisessä on otettu tällä hetkellä huomioon edellä kuvat tilanteet?

• Mikä vaikutus ehkäisevän ja täydentävän toimeentulotuen kustannuksiin olisi vuositasolla, jos niillä aina turvattaisiin em. nuorten opintojen jatkuvuus?
   

Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen edunvalvontatyössä tulevalla hallituskaudella lakimuutoksen aikaansaaminen asiassa olisi näiden nuorten ja myös hyvinvointialueen edun mukaista."

Ehdotus

Aluevaltuusto päättää merkitä tiedoksi saapuneet valtuustoaloitteet ja lähettää ne aluehallituksen valmisteltaviksi.

Päätös

Aluevaltuusto päätti yksimielisesti merkitä tiedoksi saapuneet valtuustoaloitteet ja lähettää ne aluehallituksen valmisteltaviksi.

Lisätietoja päätöksestä antaa hyvinvointialuejohtaja Timo Aronkytö, timo.aronkyto@vakehyva.fi.