Perustelut
Asian valmistelija: konsernipalvelujen toimialajohtaja Mikko Hokkanen
Aluevaltuuston kokouksessa 28.10.2024 § 72 jätettiin Gashaw Bibanin valtuustoaloite "Kattohinta ostopalveluille". Valtuustoaloitteen on allekirjoittanut 7 aluevaltuutettua. Valtuustoaloite kuului seuraavasti:
"Allekirjoittaneet esitämme, että Vantaa-Keravan hyvinvointialue selvittää mitä erilaisia kattohintaratkaisuja hv-alue voisi ottaa käyttöön ostopalvelukulujen kohtuullistamiseksi ja ottaa alueelle sopivan mallin käyttöön.
Taustaa:
Ostopalveluiden ja vuokratyövoiman käytön osalta on käynnissä kierre, joka uhkaa romuttaa hyvinvointialueiden talouden. Alueet joutuvat maksamaan esimerkiksi lääkäreiden, sosiaalityöntekijöiden ja hoitajien työpanoksesta moninkertaisen summan, kun ammattilaiset tekevät keikkatöitä voittoa tavoittelevan vuokratyöfirman tai oman osakeyhtiön kautta. Julkisiin palveluihin tarkoitetut verovarat uhkaavat näin kadota yhä merkittävämmissä määrin vuokratyötä välittävien yritysten voittoihin. Vuokratyövoiman käyttö ja sen luomat kustannuspaineet ovat valtakunnallinen ongelma, jonka ratkaisuun eivät riitä hyvinvointialueiden omat toimet työnantajapolitiikan parantamiseksi. Ongelman kuriin saamiseksi on asetettava enimmäismäärä vuokratyövoiman hinnalle. Erilaisia kattohintamekanismeja tulee selvittää ja valittava niistä Vantaa-Keravan tarpeita tyydyttävä ratkaisu. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yhteydessä tehty lainsäädäntö ja rahoitusmalli eivät rakentuneet siihen oletukseen, että hyvinvointialueet jo lähtötilanteessa olisivat niin raskaasti alijäämäisiä, kuin mikä tilanne on nyt. Rahoitusjärjestelmään on luotu mekanismi, jolla on haluttu välttää tilannetta, jossa hyvinvointialueiden saama rahoitus ja toteutuneet kustannukset erkaantuisivat liikaa toisistaan. Tämä toteutuu siten, että rahoitus jälkikäteen tarkistetaan koko valtakunnan tasolla vastaamaan toteutuneita kustannuksia. Ensimmäinen jälkikäteistarkistus tehdään vuonna 2025, perustuen vuoden 2023 tietoihin.
Hyvinvointialueiden keskeiseksi ongelmaksi on kuitenkin muodostumassa se, että lain mukaan niiden on tehtävä oma taloussuunnittelunsa niin, että mahdolliset alijäämät katetaan kahden vuoden aikana tilinpäätöksen vahvistamista seuraavan vuoden alusta lukien. Tämä aikaraami on tuplasti kireämpi kuin kunnilla, joiden alijäämän kattamisvelvoite on neljä vuotta. Kahden vuoden alijäämän kattamisvelvoite, yhdistettynä suuriin alijäämiin sekä siihen, että monien puolueiden vastustuksen seurauksena hyvinvointialueilla ei ole verotusoikeutta, on johtamassa mahdottomaan yhtälöön hyvinvointialueiden ja suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon kannalta. Riskinä on, että alueilla tehdään paniikinomaisia ja hätiköityjä säästöpäätöksiä, joilla aiheutetaan peruuttamatonta vahinkoa esimerkiksi lähipalveluiden lakkauttamisien muodossa, ja että juuri perustetut organisaatiot ajautuvat tilaan, jossa peruspalveluiden vahvistamisen ja palveluiden kehittämisen sijasta kaikki energia ja aika menee mahdottoman kovien säästötavoitteiden täyttämiseen. Esitän, että hyvinvointialue laatii selvityksen erilaisista kattohintaratkaisuista ja ottaa käyttöönsä alueelle sopivan kattohinnan pikimmiten."
Aluehallitus on kokouksessaan 26.11.2024 § 252 päättänyt merkitä valtuustoaloitteen tiedoksi ja lähettää sen edelleen konsernipalvelujen toimialajohtajalle valmisteltavaksi 28.4.2025 mennessä.
Vastaus valtuustoaloitteeseen:
Kattohintamallin sisällyttäminen julkisen hankinnan tarjouspyyntöön vaatii huolellista suunnittelua ja selkeyttä niin, että kattohinta määritellään tarkasti ja selkeästi tarjouspyynnössä. Tämä tarkoittaa, että hankintayksikön on ilmoitettava yksiselitteisesti, miten kattohinta muodostuu ja on myös hyvä perustella, miksi kattohinta on asetettu. Perusteet voivat liittyä mm. budjettirajoituksiin, markkinahintoihin tai muihin relevantteihin tekijöihin. Tarjouspyyntö tulee laatia niin, että kaikki tarjoukset ovat vertailukelpoisia, mikä tarkoittaa sitä, että kattohinnan lisäksi on määriteltävä muut vertailuperusteet, kuten laatu. Tämä auttaa tarjoajia ymmärtämään, mitä heiltä odotetaan ja vähentää mahdollisia epäselvyyksiä. Tärkein vaihe kattohinnan asettamisessa on kuitenkin se, että ennen kattohinnan asettamista on hankintayksikön tehtävä kattava markkinakartoitus, jotta kattohintamalli on realistinen ja kilpailukykyinen.
Kattohintamallin käytön mahdollisuutena on kustannusten hallinta, sillä oikein valittu kattohintamalli auttaa pitämään kustannuksia kurissa hankinnan voimassaoloaikana. Kattohintamallilla voidaan vähentää myös taloudellisia riskejä, kun sopimustoimittajat kantavat suuremman osan taloudellisista riskeistä, mikä kannustaa niitä tehokkaampaan ja tarkempaan suunnitteluun ja sopimuksen toteutukseen. Kattohintamallit tuovat myös selkeyttä ja ennustettavuutta sekä hankintayksikölle että sopimustoimittajalle, koska kustannukset ovat paremmin tiedossa etukäteen. Oikean kattohintamallin käyttäminen voi kannustaa sopimustoimittajia myös tehokkuuteen siten, että sopimustoimittajat voivat hyötyä kustannussäästöistä, jos ne pystyvät toteuttamaan sopimuksen alle asetetun kattohinnan. Tämä kannustaa niitä löytämään tehokkaampia tapoja sopimuksen kohteen suorittamiseen.
Mikäli kattohintamalli asetetaan epärealistiseksi tarjoajat saattavat jättää osallistumatta kilpailuun, koska eivät pysty tarjoamaan palveluja tai tuotteita kannattavasti. Liian matala kattohinta voi johtaa myös heikompaan laatuun, koska tarjoajat, jotka päättävät osallistua, saattavat joutua tinkimään laadusta pysyäkseen kattohinnan sisällä ja voivat joutua loppu viimein jopa irtisanomaan sopimuksen. Sopimuksen irtisanomisesta aiheutuu hyvinvointialueelle lähes poikkeuksetta lisäkustannuksia.
Mikäli tarjouskilpailu on toteutettu niin, että hyvinvointialue ei sitoudu ostomääriin eikä täten myöskään tarjoajat sitoudu tuottamaan sopimuksen kohdetta, voi epärealistinen kattohinta aiheuttaa myös sen, että sopimuskauden aikana sopimustoimittajat eivät ota vastaan hyvinvointialueen tilauksia, jolloin asetetulla kattohintamallilla ei saavuteta kustannushyötyjä vaan siitä aiheutuu todennäköisemmin lisäkustannuksia hyvinvointialueelle.
Epärealistinen kattohintamalli voi johtaa myös loppujen lopuksi budjetin ylityksiin, mikäli hankintayksikkö joutuukin tekemään lisätilauksia tai korjauksia liian matalan kattohinnan vuoksi. Epärealistinen kattohinta voi johtaa myös sopimuskauden aikaisiin riitoihin ja oikeudenkäynteihin, jos tarjoajat kokevat, että heitä on johdettu harhaan tai että sopimusehdot ovat kohtuuttomia. Liian alhainen kattohinta voi myös vääristää markkinoita ja aiheuttaa pitkäaikaisia haittoja toimialalle, kun yritykset eivät pysty toimimaan kannattavasti. Tämän vuoksi realistisen ja oikean kattohintamallin valinnassa on syytä tehdä hankintakohtaista arviointia ja hyvää hankinnan valmistelua, jotta vältytään mahdollisilta sopimuskauden aikaisilta epäselvyyksiltä ja varmistetaan markkinoiden elinvoimaisuutta pidemmällä aikavälillä.
Erilaisia kattohintaratkaisuja ovat mm.
-
kiinteä kattohinta, jossa määritellään ennalta tietty hinta, jota korkeampia tarjouksia ei hyväksytä. Mallin on yksinkertainen ja selkeä, mutta se voi rajoittaa kilpailua, jos hinta on asetettu liian matalaksi.
-
dynaaminen kattohinta, jossa sallitaan kattohinnan muuttuminen sopimuskauden aikana tiettyjen ehtojen tai markkinaolosuhteiden mukaan. Malli voi olla hyödyllinen tilanteissa, joissa hinnat vaihtelevat paljon, mutta malli voi olla monimutkaisempi hallita sopimuskauden aikana.
-
kustannusperusteinen kattohinta, jossa kattohinta perustuu tarjoajan kustannuksiin, joihin lisätään ennalta määritelty marginaali. Malli voi kannustaa tarjoajia esittämään realistisia kustannuksia, mutta vaatii tarkkaa kustannusten valvontaa.
-
indeksisidonnainen kattohinta, jossa hinta sidotaan tiettyyn indeksiin, kuten inflaatioon tai raaka-aineiden hintakehitykseen. Tämä malli voi auttaa hallitsemaan hintojen nousua pitkissä projekteissa.
Edellä mainituista kattohintamalleista Vantaan ja Keravan hyvinvointialue on käyttänyt mm. hintakattoa prosenttiosuutena lääkärien henkilöstövuokrauksen hankinnassa, jossa ennen tarjousten lopullista vertailua korkeimpiin tuntihintoihin kohdistettiin hintaleikkuri siten, että kaikista jätetyistä tarjouksista laskettiin keskiarvo ja keskiarvoa vähintään 30 % korkeammat tarjoushinnat suljettiin tarjouskilpailun ulkopuolelle. Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella on myös valmisteilla mm. kotihoitoon liittyvä hankinta, jossa suunnitellaan kattohintamallin käyttöä.
Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella määritellään aina hankintakohteisesti käytettävät vertailuperusteet ja hinnoittelumallit, myös mahdollisen kattohinnan asettaminen, jolla voidaan varmistaa hankintojen kustannusvaikuttavuutta.
_________________
Hallintosäännön 132 §:n mukaan aluehallituksen on valmisteltava vastaus aloitteeseen, jossa on vähintään 15 valtuutetun allekirjoitus, viimeistään puolen vuoden kuluessa sen jättämisestä ja se on annettava aluevaltuustolle tiedoksi. Valtuustoaloitteen on allekirjoittanut 7 aluevaltuutettua, minkä johdosta valtuustoaloitteen vastaus ei etene aluevaltuuston käsiteltäväksi.