Perustelut
Asian valmistelija: työmarkkinajuristi Eeva Mikkonen
Tausta
Hyvinvointialuejohtaja on päättänyt 20.5.2024 § 32 sosiaalityöntekijänä työskentelevän oikaisuvaatimuksen tekijän siirtämisestä toiseen virkasuhteeseen aikuissosiaalityön ja vammaispalvelujen toimialalta lasten, nuorten ja perheiden palvelujen toimialalle (liite 1).
Kyseistä siirtoa koskevasta päätöksestä on tehty oikaisuvaatimus 31.5.2024.
Oikaisuvaatimuksen tekijä on asianosaisena ollut oikeutettu tekemään oikaisuvaatimuksen ja oikaisuvaatimus on saapunut määräajassa. Näin ollen se käsitellään aluehallituksen alaisen viranhaltijan päätöksen osalta aluehallituksessa.
Jälkihuollon päättymisen ikäraja on laskenut 25 ikävuodesta 23 ikävuoteen 1.1.2024. Nuoren, jonka oikeus lastensuojelun jälkihuoltoon on alkanut ennen muutoksen voimaantuloa eli ennen 1.1.2024 ja joka lain voimaantultua on 23-vuotias tai vanhempi ennen 1.7.2024, jälkihuolto-oikeus on päättynyt 30.6.2024. Lakimuutoksen myötä hyvinvointialuejohtaja on linjannut, että aikaisemman ikärajan nostoa koskevan lakimuutoksen perusteella osa aikuissosiaalityöhön 2023 saaduista lisävakansseista tulee siirtää Lasten, nuorten ja perheiden toimialalle. Tilannetta on arvioitu suhteessa muutoksiin ja arvioitu, että kaksi virkaa ja sosiaalityöntekijää tulee siirtää. Kaikki virat ovat Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen yhteisiä.
Lakimuutoksen myötä jälkihuolto-oikeutettujen asiakkaiden määrä on pienempi. Lastensuojelussa on lakisääteinen asiakasmitoitus ja velvollisuus nimetä asiakkaana olevalle lapselle lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä. Lastensuojelun avohuollossa ei ole tällä hetkellä riittävästi sosiaalityöntekijöitä lakisääteisen velvoitteen täyttämiseksi ja lasten oikeus ei toteudu.
Jälkihuollon sosiaalityöntekijöillä on lastensuojelullista osaamista, koska molemmissa työtä ohjaa lastensuojelulaki. Asiantuntevasti ja huolella toteutettu lastensuojelu vähentää palveluntarvetta myös jälkihuollossa.
Hyvinvointialuejohtajan päätöksillä VAKEDno-2024-2261 sekä VAKEDno-2024-2281 kaksi sosiaalityöntekijää virkoineen on siirretty jälkihuollosta aikuissosiaalityön ja vammaispalvelujen toimialalta lastensuojelun avohuoltoon lasten, nuorten ja perheiden palvelujen toimialalle.
Kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta annetun lain 24 §:n 1 momentin mukaan viranhaltija voidaan siirtää toiseen virkasuhteeseen, jonka kelpoisuusvaatimukset hän täyttää ja jota voidaan pitää hänelle sopivana, jos hänen asemansa toistaiseksi otettuna tai määräaikaisena viranhaltijana ei muutu ja perusteena on toiminnan tai tehtävien uudelleenjärjestelyyn liittyvä perusteltu syy ja hänen varsinainen palkkansa ei alene tai hän on antanut siirtoon suostumuksensa taikka siirtoon on muu hyväksyttävä syy ja viranhaltija on antanut siirtoon suostumuksensa.
Lastensuojelun avohuollossa ei ole riittävästi sosiaalityöntekijöitä vastaamaan palvelutarpeeseen. Samaan aikaan palvelutarve aikuissosiaalityön jälkihuollossa pienenee lakimuutoksen myötä. Näin ollen työnantajalla on ollut viranhaltijalain mukainen toiminnan ja tehtävien uudelleenjärjestelyyn liittyvä perusteltu syy siirtää kaksi sosiaalityöntekijää lastensuojelun avohuoltoon.
Asia on käsitelty yhteistoiminnassa ja oikaisuvaatimuksen tekijälle on varattu viranhaltijalain mukainen tilaisuus tulla kuulluksi 15.4.2024 sekä 2.5.2024.
Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen hallintosäännön 54 §:n mukaan viran siirtämisestä toimialalta toiselle päättää hyvinvointialuejohtaja tai hänen määräämänsä viranhaltija. Asiasta päättäminen kuuluu näin ollen hyvinvointialuejohtajan toimivaltaan.
Oikaisuvaatimuksen keskeinen sisältö
Oikaisuvaatimuksen (liite 2) perusteluiksi on esitetty seuraavia seikkoja:
Oikaisuvaatimuksen tekijä on kuulemistilaisuudessa kertonut, että ei halua siirtyä lastensuojelun avohuollon psykososiaalisesti kuormittavaan sosiaalityöntekijän työhön. Oikaisuvaatimuksen tekijä on ilmaissut, että hänellä ei ole voimavaroja avohuollon työhön henkilökohtaisista syistä johtuen. Avohuollon työ on täysin erilaista sisällöltään ja vaativuudeltaan kuin jälkihuollon työ. Avohuollossa sosiaalityöntekijällä on laaja vastuu alaikäisistä asiakkaista ja työtehtäviin kuuluu kiireellisiä sijoituksia sekä huostaanottoja. Näitä tehtäviä ei ole jälkihuollossa ja asiakkaat ovat täysi-ikäisiä. Oikaisuvaatimuksen tekijällä on ollut aiemmin traumaattinen kokemus työssä lastensuojelun palvelutarpeen arvioinnin yksikössä.
Työnantaja ei ole ottanut huomioon oikaisuvaatimuksen tekijän omaa arvioita työkyvystään eikä noudattanut työturvallisuuslain 8 §:n velvoitetta huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä ja tässä tarkoituksessa ottaa huomioon työhön, työolosuhteisiin ja muuhun työympäristöön samoin kuin työntekijän henkilökohtaisiin edellytyksiin liittyvät seikat. Lisäksi työnantaja ei ole työturvallisuuslain 13 §:n mukaisesti riittävällä tavalla huomioinut päätöstä tehdessään oikaisuvaatimuksen tekijän henkisiä edellytyksiä avohuollon sosiaalityöntekijän työhön. Työnantajan päätös on aiheuttanut oikaisuvaatimuksen tekijälle suurta kuormitusta. Työterveyslääkäri on suosittanut oikaisuvaatimuksen tekijää keskustelemaan asiasta työnantajan kanssa.
Oikaisuvaatimuksen tekijä on irtisanoutunut virastaan jälkihuollossa.
Kahden sosiaalityöntekijän siirto avohuoltoon on aiheuttanut tilanteen, että jälkihuoltoon rekrytoidaan kaksi uutta sosiaalityöntekijää virkoihin. Työnantaja on syrjinyt oikaisuvaatimuksen tekijää ilmoittamalla, että häntä ei valita jälkihuollon virkoihin, koska hänet siirretään avohuoltoon.
Yhteistoimintaneuvotteluissa on vaikuttanut siltä, että työnantaja olisi päättänyt ratkaisustaan ennen neuvotteluja eikä ottanut huomioon työntekijöiden esittämiä vaihtoehtoja.
Työnantaja ei ole antanut riittäviä perusteluja sille, miksi juuri oikaisuvaatimuksen tekijä on siirretty avohuoltoon. Oikaisuvaatimuksen tekijällä ei ole aiempaa työkokemusta lastensuojelun avohuollosta toisin kuin osalla muista jälkihuollon sosiaalityöntekijöistä. Toisella lastensuojelun avohuoltoon siirretyllä sosiaalityöntekijällä on ollut aiempaa kokemusta avohuollosta. Perusteet eivät näin ollen ole olleet yhdenmukaiset toisen avohuoltoon siirretyn sosiaalityöntekijän kanssa. Päätös ei ole ollut yhdenvertainen ja johdonmukainen.
Oikaisuvaatimuksen käsittely
Kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta annetun lain (304/2003) 24 §:n mukaan viranhaltija voidaan siirtää toiseen virkasuhteeseen, jonka kelpoisuusvaatimukset hän täyttää ja jota voidaan pitää hänelle sopivana, jos hänen asemansa toistaiseksi otettuna tai määräaikaisena viranhaltijana ei muutu ja perusteena on toiminnan tai tehtävien uudelleenjärjestelyyn liittyvä perusteltu syy ja hänen varsinainen palkkansa ei alene tai hän on antanut siirtoon suostumuksensa taikka siirtoon on muu hyväksyttävä syy ja viranhaltija on antanut siirtoon suostumuksensa.
Kyseinen säännös antaa mahdollisuuden viranhaltijan pysyvään siirtoon, kun hyvinvointialueen päättävä viranomainen katsoo siirron säännöksessä mainituissa tapauksissa tarkoituksenmukaiseksi. Tässä tapauksessa siirron taustalla on työnantajasta riippumaton lakimuutos, joka on aiheuttanut muutoksia palvelutarpeessa. Ottaen huomioon myös vaikea taloudellinen tilanne, työnantajan tulee kohdentaa olemassa olevat resurssit sinne, missä niitä tarvitaan. Työnantaja on katsonut, että siirtoon on ollut toiminnan ja tehtävien uudelleenjärjestelyyn liittyvä perusteltu syy. Oikaisuvaatimuksen tekijä on täyttänyt lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijän viran kelpoisuusvaatimukset ja virkaa on voitu pitää hänelle sopivana. Oikaisuvaatimuksen tekijän asema toistaiseksi otettuna viranhaltijana ei ole muuttunut eikä hänen varsinainen palkkansa ole alentunut.
Oikaisuvaatimuksessa on vedottu siihen, että sosiaalityöntekijöiden siirto avohuoltoon on aiheuttanut tilanteen, jossa jälkihuoltoon rekrytoidaan kaksi uutta sosiaalityöntekijää. Kahdella jälkihuollon sosiaalityöntekijällä on viranhoito päättynyt siirtoa koskevien päätösten tekemisen jälkeen. Viranhoidon päättyminen on ollut etukäteen tiedossa. Toinen kyseisistä sosiaalityöntekijöistä on ollut sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetun lain (817/2015) 12 §:n tarkoittama tilapäinen sosiaalityöntekijä, joka on voinut toimia sosiaalityöntekijänä vain yhden vuoden kerrallaan. Toinen sosiaalityöntekijöistä on siirtynyt toisen työnantajan palvelukseen. Kyseiset virat on normaalin toimintatavan mukaisesti laitettu avoimeen hakuun. Sosiaalityöntekijöiden rekrytointi jälkihuoltoon ei näin ollen ole johtunut sosiaalityöntekijöiden siirrosta avohuoltoon eikä avohuoltoon siirtyneiden sosiaalityöntekijöiden tilalle ole tullut tai tulossa uusia sosiaalityöntekijöitä. Jälkihuollossa sosiaalityöntekijöiden virkojen määrä on siirtojen myötä vähentynyt pysyvästi kahdella.
Hyvinvointialuejohtajan päätöksellä oikaisuvaatimuksen tekijä on siirretty avohuoltoon 1.8.2024 alkaen. Kyse on ollut viranhaltijan ja hänen virkansa siirrosta. Näin ollen asiassa ei olisi ollut merkitystä sillä, jos oikaisuvaatimuksen tekijä olisi ennen 1.8.2024 tullut valituksi toiseen, vastaavaan jälkihuollon sosiaalityöntekijän virkaan.
Siirtyvien sosiaalityöntekijöiden valinta on perustunut kokonaisvaltaiseen harkintaan ja arviointi on tehty kummankin siirtyvän sosiaalityöntekijän osalta samoilla perusteilla. Harkinnassa on arvioitu kiinnostusta, kokemusta, kykyjä ja taitoja menestyä avohuollossa. Ensisijaisesti työnantaja on hakenut jälkihuollosta sosiaalityöntekijää, joka itse olisi halukas siirtymään lastensuojelun avohuoltoon. Kukaan jälkihuollon sosiaalityöntekijöistä ei ole ollut halukas siirtymään. Näin ollen valinnassa on arvioitu henkilökohtaista soveltuvuutta ja sitä, kenellä sosiaalityöntekijöistä olisi kykyjä, osaamista ja taitoja menestyä avohuollossa.
Oikaisuvaatimuksessa on vedottu siihen, että oikaisuvaatimuksen tekijällä ei ole suoraa kokemusta lastensuojelun avohuollosta. Jälkihuollon sosiaalityöntekijät, oikaisuvaatimuksen tekijä mukaan lukien, ovat katsoneet, että lastensuojelun avohuollon työ tuntuu henkisesti raskaammalta ja kuormittavammalta jälkihuoltoon verrattuna. Työnantajan harkinnassa on painanut se, minkälainen historia kullakin sosiaalityöntekijällä on ollut ottaen erityisesti huomioon lastensuojelun avohuollossa työskentely sekä työterveys. Työnantaja on ottanut arvioinnissa huomioon työsuojelulliset näkökohdat ja esimerkiksi sen, jos viranhaltijalla on työnantajan tietojen mukaan ollut taustallaan hiljattaista tai pitkäaikaista työuupumusta taikka muita vakavia siirtoon vaikuttavia perusteita. Työnantaja on katsonut, että vaikka sosiaalityöntekijällä olisi aiempaa kokemusta lastensuojelun avohuollosta, kyseistä sosiaalityöntekijää ei voida siirtää avohuoltoon, mikäli hänellä on esimerkiksi taustallaan työuupumus vastaavista tehtävistä. Kokemus lastensuojelun avohuollon työstä on ollut vain yksi arviointikriteeri kokonaisuudessa. Työnantaja on arvioinut, että oikaisuvaatimuksen tekijä kyvykkäänä sosiaalityöntekijänä suoriutuisi lastensuojelun sosiaalityöntekijän tehtävästä, vaikka hänellä ei siitä suoraa kokemusta olekaan. Työnantajalla ei ole ollut tietoa oikaisuvaatimuksen tekijän traumaattisesta kokemuksesta, johon oikaisuvaatimuksessa viitataan.
Työnantaja tunnistaa, että lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijän työ on sisällöltään vaativaa ja voi aiheuttaa kuormitusta. Työnantaja pyrkii käytössään olevin keinoin vähentämään työn haitta- ja vaaratekijöitä. Työn sisältöön työnantajalla on kuitenkin rajalliset vaikutusmahdollisuudet. Työnantaja on huolehtinut siitä, että työolosuhteet ja työympäristö ovat mahdollisimman hyvät ja tukevat työssä jaksamista ja työhyvinvointia. Lastensuojelun avohuollossa säännöllisesti toteutetun Pulssi-kyselyn sekä vuonna 2023 toteutetun Työterveyslaitoksen Hyvinvointialueiden työhyvinvointitutkimuksen tulosten valossa työtyytyväisyys on ollut Perheiden erityispalveluissa eli lastensuojelussa hyvällä tasolla. Lastensuojelun avohuollossa on lakisääteinen sitova asiakasmitoitus 30 asiakasta/sosiaalityöntekijä, jota noudatetaan ja jonka tarkoitus on mahdollistaa työntekijälle hallittavissa oleva työmäärä sekä laadukas asiakastyö. Jälkihuollossa ei ole lakisääteistä asiakasmitoitusta.
Työnantaja on täyttänyt työnantajan ja henkilöstön välisestä yhteistoiminnasta kunnassa ja hyvinvointialueella annetun lain (449/2007) sekä kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta annetun lain mukaiset velvoitteensa asiassa. Kaikille jälkihuollon sosiaalityöntekijöille on järjestetty yhteinen info- ja keskustelutilaisuus 22.3.2024. Tämän jälkeen jokaiselle jälkihuollon sosiaalityöntekijälle on varattu henkilökohtainen yhteistoimintaneuvottelu, joka on toiminut samalla viranhaltijalain mukaisena kuulemistilaisuutena. Kullekin jälkihuollon sosiaalityöntekijälle on tämän jälkeen varattu vielä toinen, yhdistetty yhteistoimintaneuvottelu ja kuulemistilaisuus. Työnantaja ei ole tehnyt päätöstä ennen yhteistoimintaneuvottelujen käymistä ja viranhaltijoiden kuulemista. Se, että työnantaja ei ole muuttanut alkuperäistä esitystään henkilöstön mielipiteiden mukaiseksi, ei tarkoita, että heitä ei olisi kuultu asiassa. Työnantaja on ilmoittanut päätöksestään siirtää avohuoltoon oikaisuvaatimuksen tekijä 7.5.2024.
Hallintolain 45 §:n mukaan hallintopäätös on perusteltava ja perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun.
Oikaisuvaatimuksen kohteena oleva päätös on kokonaisuudessaan perusteltu ja siinä on mainittu seikat ja selvitykset, jotka ovat vaikuttaneet ratkaisuun. Siirretty viranhaltija täyttää avohuollon sosiaalityöntekijän kelpoisuusvaatimukset ja omaa kokonaisarvioinnin perusteella parhaat edellytykset tehtävän menestykselliseen hoitamiseen. Virkaa voidaan pitää hänelle sopivana.
Oikaisuvaatimuksen kohteena oleva viranhaltijapäätös (Liite 1, Sosiaalityöntekijän siirtäminen toiseen virkasuhteeseen aikuissosiaalityön ja vammaispalvelujen toimialalta lasten, nuorten ja perheiden palvelujen toimialalle, hyvinvointialuejohtajan päätös 20.5.2024, § 32) ja oikaisuvaatimus (Liite 2, oikaisuvaatimus) ovat tämän päätösesityksen liitteinä.
Oikaisuvaatimuksessa ei ole esitetty sellaisia laillisuusvirheitä, joiden perusteella oikaisuvaatimuksen kohteena olevaa päätöstä olisi syytä muuttaa tai kumota. Oikaisuvaatimus ei ole myöskään perusteineen tarkoituksenmukainen siten, että sen voisi hyväksyä. Päätös on syntynyt oikeassa järjestyksessä, eikä päätös ole muutoinkaan lainvastainen.