Perustelut
Asian valmistelija: terveydenhuollon palvelujen toimialajohtaja Kati Liukko
HUS-yhtymän yhtymähallitus on kokouksessaan 12.5.2025 § 50 käsitellyt ehdotusta psykiatrian tiekartaksi vuosille 2025-2040. Yhtymähallitus päätti:
- merkitä esityslistan oheismateriaalina olevan ehdotuksen psykiatrian tiekartaksi vuosille 2025-2040 tiedoksi,
- pyytää ehdotuksesta HUSin jäsenten lausunnot 4.6.2025 klo 12.00 mennessä, ja
- todeta, että saadut lausunnot ja tiekartan hyväksyminen käsitellään 16.6.2025 pidettävässä yhtymähallituksen kokouksessa.
HUS-yhtymän hallitus antoi 4.3.2024 HUS Psykiatrian toimialajohdolle tehtäväksi valmistella uuden pitkän aikavälin strategisen ohjausdokumentin, ns. "tiekartan". Tiekartan tarve korostui HUSin palveluverkkotyön yhteydessä keväällä 2024, jolloin todettiin (yhtymähallitus 17.6.2024 § 80), että psykiatrian kehittämistä koskeva strateginen linjaus laaditaan erillisenä prosessina. Nyt valmistunut tiekartta täydentää palveluverkkopäätöksiä ja muodostaa strategisen pohjan HUS Psykiatrian toiminnan kehittämiselle tulevina vuosina.
Aiemmin psykiatriassa on hyödynnetty tiekarttatyöskentelyä strategisena välineenä, mutta aiemmat dokumentit ovat vanhentuneet toimintaympäristön muutosten vuoksi. Nyt valmistellun tiekartan tavoitteena on ollut muodostaa yhteinen ja ajantasainen näkemys psykiatrian nykytilasta, keskeisistä ilmiöistä ja kehittämistarpeista. Tarkastelun kohteena on ollut mielenterveyspalveluiden kokonaisuus psykiatrian näkökulmasta, huomioiden erikoissairaanhoidon rooli, vaikuttavuus ja suhde peruspalveluihin.
Tiekartassa psykiatriaa tarkastellaan kolmen keskeisen ilmiökokonaisuuden kautta:
- Sote-uudistus, HUSin sisäinen organisaatiomuutos ja tiukkeneva taloustilanne vaativat palveluverkon ja -mallien uudistamista.
- Väestörakenteen ja yhteiskunnan muutokset, hoitomenetelmien kehittyminen sekä ymmärrys vaikuttavuudesta muuttavat palvelutarpeita.
- Uusi toimijakenttä ja työnjaon epäselvyydet, henkilöstöpula ja resurssirajoitteet korostavat vaikuttavan työnjaon ja yhteistyön tarvetta.
Oheismateriaalina on HUS-yhtymältä saapunut lausuntopyyntö sekä ehdotus psykiatrian tiekartaksi vuosille 2025-2040.
Päätösehdotus
Aluehallitus päättää antaa seuraavan lausunnon HUS-yhtymän yhtymähallitukselle koskien HUS-yhtymän psykiatrian tiekarttaa 2025–2040:
Vantaan ja Keravan hyvinvointialue kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto HUS-yhtymän psykiatrian tiekartasta 2025–2040. Tiekartta kuvaa hyvin HUS-yhtymän järjestämien psykiatristen palveluiden nykytilaa, palveluverkkoa ja henkilöstötilannetta sekä määrittelee suuntaviivoja muun muassa psykiatrian palveluverkon kehittämiseen.
HUS-yhtymän yhtymähallituksen hyväksymä psykiatrian tiekartta ei kuitenkaan ole asiakirja, joka muuttaisi hyvinvointialueiden, Helsingin kaupungin tai HUS-yhtymän järjestämisvastuita. Tiekartalla ei ole myöskään mahdollista ohjata esimerkiksi hyvinvointialueiden tai Helsingin kaupungin henkilöstöpolitiikkaa, muun muassa erikoislääkärien rekrytointia. Tarvittaessa Uudellemaalle voidaan laatia yhteinen mielenterveys- ja päihdepalveluiden tiekartta, johon HUS-yhtymä, hyvinvointialueet ja Helsingin kaupunki yhteisesti sitoutuvat.
Lievien ja useiden keskivaikeiden mielenterveyden häiriöiden hoito kuuluu kansallisten hoitosuositusten mukaan perusterveydenhuoltoon. Näissä tilanteissa yleislääkäri on vastuussa potilaan hoidosta. Hoitovastuullisen yleislääkärin on tarvittaessa saatava paikalliset olosuhteet tuntevan psykiatrian erikoislääkärin konsultaatiotukea mielenterveyden häiriöiden diagnostiikkaan ja hoitoon sekä esimerkiksi sen arvioimiseen, milloin potilas kuuluu erikoissairaanhoitoon. Yleislääketieteen viitekehyksessä annettu laadukas ja oikea-aikainen hoito on potilaan etu ja vähentää erikoissairaanhoidon palveluiden tarvetta. Monissa tilanteissa konsultaatiotukea on saatavana HUS-yhtymästä, mutta konsultaatiotuen järjestäminen voi olla tarpeen myös hyvinvointialueen omassa toiminnassa. Hyvinvointialueen henkilöstöön voi siis kuulua myös esimerkiksi psykiatrian erikoislääkäreitä.
Tiekartassa painotetaan vahvasti kaksiportaista hoitojärjestelmää ja Vantaan ja Keravan hyvinvointialue jakaa tämän tavoitteen. Ollakseen toteutuskelpoinen, kaksiportainen hoitojärjestelmä edellyttää kuitenkin riittävän laadukkaita ja saatavilla olevia erikoissairaanhoidon palveluja. Tuemme vahvasti eREK- ja eKonsultaatio- malleja ja lisäksi Terapiat etulinjaan- hanke on tuonut vaikuttavia psykososiaalisia hoitomalleja myös perustasolle. Toisaalta konsultaatioiden määrän lisääntyessä, siirtyy suurempi vastuu myös hoidosta ja diagnostiikasta perustasolle. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa perustasolta vaaditaan tehtäviä, jotka STM:n hoidon porrastuksen mukaisesti kuuluvat edelleen erikoissairaanhoitoon. Jos perusterveydenhuollon lääkäreiltä vaaditaan osaamista ja tehtäviä, jotka eivät istu terveysaseman omatiimien arkeen ja osaamiseen, voi muodostua tarve perustaa hyvinvointialueille perustason miepä- yksiköitä, joissa psykiatrian erikoislääkärin koulutustausta voi palvella paremmin kuin yleislääketieteen koulutustausta.
Psykiatripulan ratkaisemiseksi hyvinvointialueiden, Helsingin ja HUS-yhtymän välillä on tehtävä tiivistä yhteistyötä. Suurempi ongelma kuitenkin on psykiatrien siirtyminen julkisesta terveydenhuollosta yksityissektorille. Emme näe, että hyvinvointialueiden kategorinen pidättäytyminen psykiatrian erikoislääkäreiden rekrytoimisesta vaikuttaisi oleellisesti HUS-yhtymän rekrytointitilanteeseen. Psykiatrian erikoislääkäreiden sitouttaminen julkiseen terveydenhuoltoon olisi sekä hyvinvointialueiden että HUS-yhtymän etu ja hyödyttäisi ennen kaikkea potilaita.
Mielenterveys- ja päihdepalveluiden yhteinen kehittäminen tulee toteuttaa yhteistyössä HUS-yhtymän, hyvinvointialueiden ja Helsingin kaupungin kanssa yhdessä sovittujen rakenteiden kautta. Keskeisessä roolissa tulee olla taktisen tason mielenterveys- ja päihdepalveluiden segmenttiryhmä, jossa HUS-yhtymä, hyvinvointialueet ja Helsingin kaupunki ovat edustettuina.
Alla vielä muutama tarkennettu kommentti tiekartan sisältöön:
- Sivulla 10 tiekartassa tuotte esiin että “Kansainväliseen vertailun perusteella Suomessa perustaso hoitaa monia muita maita pienemmän osuuden mielenterveyden häiriöstä.” Herää kysymys mihin tämä väite perustuu, sillä tämä poikkeaa meidän käsityksestämme. Verrattuna muihin pohjoismaihin ja moniin OECD maihin, perustasolla hoidetaan Suomessa esimerkiksi opioidikorvaushoitoa ja alaikäisten ADHD-diagnostiikka, jotka suurimmassa osassa maailmaa kuuluvat erikoissairaanhoitoon.
- Sivulla 23 kerrotte, että lähetteiden palautusprosentti on 36 %, mutta Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella lähetekynnys vaikuttaa olevan korkeampi kuin muilla alueilla (PowerBI. raportin mukaan palautus% yli 50 %). Toivoisimme läpinäkyvyyttä ja yhdenvertaisuutta lähetteiden käsittelyssä, jotta vältetään potilaita eriarvoistava palvelu HUSin alueella.
- Sivulla 32 käsitellään alaikäisten opioidikorvaushoitoa. Ottaen huomion Suomen nuorten korkean kuolleisuuden huumeyliannostuksiin, on tärkeää, että tartumme tähän yhdessä. Tämä vaatii kuitenkin tiivistä ja aktiivista yhteistyötä perustason kanssa. Näemme riskinä, jos vastuu alaikäisten opioidikorvaushoidon järjestämisestä on erikoissairaanhoidossa, että potilaat joutuvat jonottamaan kohtuuttoman pitkään arvioon pääsyä. VarHan kokemusten mukaan varsinainen nuorisopsykiatrinen hoito tässä ryhmässä ollut aika pienessä roolissa, mutta sen sijaan yhteistyö lastensuojelulaitosten kanssa on osoittautunut erittäin tärkeäksi. Opioidikorvaushoidossa asioidaan usein päivittäin, jolloin palveluiden tulisi sijoittua maantieteellisesti lähelle potilaita. Tarvitaan toki tiivistä yhteistyötä nuorten riippuvuuspsykiatrian kanssa, mutta hoidon järjestäminen tulisi tapahtua lähellä nuoren asuinpaikkaa.
- Kappaleessa 3.5.2 käsitellään riippuvuuspsykiatriaa. Tällä hetkellä riippuvuuspsykiatria tuottaa palvelua eri kriteereillä eri alueilla, esimerkiksi LUVNille tarjotaan opioidikorvaushoidon arvioita ja aloituksia kaikille potilaille, kun taas VAKEn alueelle riippuvuuspsykiatrialla toteutetaan näitä palveluja ainoastaan potilaille, joilla on samanaikainen muu vakava mielenterveydenhäiriö. On erikoista, että tertiääripalvelujen psykiatrian resurssit riittävät ylipäänsä tähän toimintaan. Haluamme nostaa esiin myös potilasryhmän, jolla on vakava riippuvuussairaus alkoholiin tai kannabikseen, sekä samanaikainen muu psykiatrinen häiriö; Tämä potilasryhmä ei täytä riippuvuuspsykiatrian kriteerejä, mutta edelleen aluepoliklinikat edellyttävät mielenterveysstrategian vastaisesti, että ennen hoitoon pääsyä tulisi ensin hoitaa päihdeongelma. Tämä johtaa usein tilanteisiin, että nämä potilaat eivät pääse koskaan diagnostisiin tutkimuksiin ja hoitoihin.
- Sivulla 54 lukee kappaleessa sidosryhmien kommenteissa, että korvaushoitoa toteutetaan pitkälti sosiaalihuollossa. Tämä lienee väärinkäsitys, sillä ainakin Helsingin, VAKEn ja LUVNin alueella opioidikorvaushoitoa toteutetaan terveydenhuollon palveluna.
- Sivulla 68 Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen kommentissa toivotaan korjausta tai tarkennusta toiseen lauseeseen “Ensin päivätoiminta tulisi kuitenkin laittaa kuntoon, jonka jälkeen arvioidaan toiminnan laajentamista “. Sanan päivätoiminta voisi vaihtaa sanoihin “virka-aikaan tapahtuva hoito”. Tällä tarkoitamme siis sitä, että huomioiden erikoislääkärivaje ja rekrytointihaasteet, tulisi ensin huolehtia siitä, että erikoissairaanhoidon piiriin pääsee virka-aikaan. Vasta sen jälkeen on ajankohtaista pohtia ilta-aikojen tarjoamista.