Perustelut
Asian valmistelija: pelastusjohtaja Jyrki Landstedt
Aluevaltuuston kokouksessa 18.5.2026 § 38 jätettiin Naima El Issaouin ja Tarja Eklundin valtuustoaloite "Riskiperusteisesti kohdennetun turvallisuusviestinnän ja jalkautuvan onnettomuuksien ehkäisyn toimenpidekokonaisuus". Valtuustoaloitteen on El Issaouin ja Eklundin lisäksi allekirjoittanut 42 muuta aluevaltuutettua. Valtuustoaloite kuului seuraavasti:
"Vantaalla on menehtynyt viimeisen kahden vuoden aikana useita ihmisiä tulipaloissa. Jokainen menetetty ihmishenki on liikaa. Siksi turvallisuusohjausta, neuvontaa ja ennaltaehkäisevää työtä on vahvistettava erityisesti alueilla ja erityisryhmien kohdalla. Toimenpiteet tulee kohdentaa niille alueille ja väestöryhmille, joissa on kohonnut onnettomuusriski.
Onnettomuuksien ehkäisyn tavoitteena on luoda turvallisempi arki kaikille. Erityistä huomiota tulee kiinnittää lapsiin, nuoriin, ikäihmisiin sekä muihin riskiryhmiin. Turvallisuusosaamisen vahvistaminen ennaltaehkäisee onnettomuuksia, vähentää vahinkoja ja säästää myös yhteiskunnan kustannuksia.
Pelastuslain mukaan pelastuslaitoksen tehtävänä on ohjata ja tukea asukkaita turvallisuusasioissa sekä ehkäistä onnettomuuksia. Pelastuslaitokset tarjoavat koulutusta, neuvontaa ja turvallisuusviestintää, joiden tavoitteena on lisätä asukkaiden osaamista turvallisuusasioissa sekä parantaa valmiuksia toimia oikein onnettomuus- ja vaaratilanteissa.
Tällä hetkellä turvallisuusviestintä tavoittaa liian vähän niitä asukkaita, jotka eniten hyötyisivät käytännönläheisestä ohjauksesta. Siksi kaupunkien sekä Vantaa-Kerava hyvinvointialueen ja Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen tulee palvelutasopäätöksen toimeenpanon vahvistamiseksi lisätä jalkautuvaa turvallisuustyötä eri kaupunginosissa, tavoittaa asukkaita monikanavaisesti ja eri kielillä ja selvittää mahdollisuudet lisätä yhteistyötä järjestöjen, taloyhtiöiden, koulujen, kotihoidon, asumispalvelujen ja sosiaalityön ja muiden hyvinvointialueen palvelujen kanssa, jotta erityisryhmät tavoitetaan paremmin.
Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että Vantaan ja Keravan hyvinvointialue pyytää Keski- Uudenmaan pelastuslaitosta yhteistyössä Vantaan ja Keravan kaupungin kanssa valmistelemaan riskiperusteisesti kohdennetun turvallisuusviestinnän ja jalkautuvan onnettomuuksien ehkäisyn toimenpidekokonaisuuden, joka kohdistuu niille alueille ja väestöryhmille, joissa on kohonnut onnettomuusriski. Valmistelussa tulee esittää myös toimenpiteiden tavoitteet, yhteistyörakenteet, seuranta sekä resurssivaikutukset."
Aluehallitus päätti kokouksessaan 26.5.2026 merkitä valtuustoaloitteen tiedoksi ja lähettää sen edelleen Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen pelastusjohtajalle valmisteltavaksi 18.11.2026 mennessä.
Vastaus valtuustoaloitteeseen:
Valtuustoaloitteessa esiin nostettu tarve riskiperusteisesti kohdennetun turvallisuusviestinnän ja jalkautuvan onnettomuuksien ehkäisyn vahvistamiseen on ajankohtainen ja pelastustoimessa laajasti tunnistettu. Keskeisenä haasteena on tavoittaa alueet ja väestöryhmät, joissa on kohonnut onnettomuusriski tai erityinen tarve käytännönläheiselle turvallisuusohjaukselle. Aloitteen näkökulma liittyy siten turvallisuusviestinnän palvelujen laajempaan kehittämiseen.
Haastetta pyritään jo nykyisin ratkaisemaan erilaisilla turvallisuusviestinnän ja ohjauksen keinoilla sekä suunnittelemalla uudenlaisia palvelumalleja ja -kanavia. Kehittämisen lähtökohtina ovat riskiperusteinen kohdentaminen ja viestinnän saavutettavuus. Huomiota edellyttävät esimerkiksi lasten, nuorten, ikäihmisten ja muiden ryhmien erilaiset tarpeet. Työtä on paljon eikä samoilla viestinnän tai muilla vastaavilla keinoilla tavoiteta kaikkia.
Yhtenä esimerkkinä kehittämistarpeesta on monikulttuurisen ja vieraskielisen väestön tavoittaminen. Vuodelle 2027 tulossa olevan lisäresurssin myötä käynnistetään tähän kohdistuvaa suunnittelu- ja kehittämistyötä, jossa kartoitetaan tarpeita, yhteistyömahdollisuuksia ja soveltuvia palvelumalleja. Myös Uudenmaan pelastuslaitosten välinen yhteistyö tarjoaa pohjaa yhteiselle kehittämiselle. Monikulttuurinen ja vieraskielinen väestö ei muodosta yhtenäistä kohderyhmää eikä kohonnutta onnettomuusriskiä voida päätellä pelkästään sillä perusteella. Kehittämistarpeet voivat liittyä esimerkiksi tiedon ymmärrettävyyteen, palvelujen saavutettavuuteen tai siihen, miten turvallisuustieto saadaan kytkettyä asukkaiden arkeen. Tämä havainnollistaa myös laajempaa tarvetta tunnistaa kohderyhmien erilaiset lähtökohdat ja kehittää niihin soveltuvia tapoja tarjota ohjausta ja neuvontaa.
Valtuustoaloitteessa kuvattu kehittämistarve on tunnistettu ja sitä edistäviä toimia on käynnistetty, mutta toimivien palvelumallien rakentaminen ja niiden liittäminen jatkuvaan palvelutuotantoon edellyttää pitkäjänteistä työtä. Lisäresurssi tukee tämän työn käynnistämistä ja kohdentamista yhden esimerkkikokonaisuuden osalta, mutta ei yksin ratkaise laajaa tavoittamisen haastetta. Etenemiseen vaikuttavat käytettävissä oleva henkilöresurssi, yhteistyön rakentuminen ja toimintatavoista kertyvät kokemukset. Resurssivaikutuksia on tarpeen tarkastella sekä kehittämisen että palvelujen jatkuvan toteutuksen näkökulmasta.
Palvelumallien suunnittelussa tarkastellaan turvallisuusohjauksen yhteyttä kuntien, hyvinvointialueiden ja muiden toimijoiden palveluihin sekä asukkaiden arjen verkostoihin. Yhteistyömahdollisuuksia tarjoavat esimerkiksi koulut, varhaiskasvatus, kotihoito, asumispalvelut, sosiaalityö, neuvolat, kotoutumispalvelut, järjestöt ja taloyhtiöt. Olemassa oleviin kohtaamisiin liittyvä ohjaus, jalkautuva työ ja monikanavainen viestintä voivat täydentää toisiaan. Olennaista on löytää toimintatapoja, jotka muodostavat luontevan osan turvallisuusviestinnän palveluja ja yhteistyökumppanien arjen toimintoja.
Aloitteessa esitettyjä tavoitteita, yhteistyörakenteita, seurantaa ja resurssivaikutuksia tarkastellaan osana vaiheittain etenevää palvelujen kehittämistä. Tätä työtä ohjaavat seuraavat painopisteet:
- Riskiperusteinen kohdentaminen ja arjen turvallisuusosaaminen. Kehittämisen tavoitteena on vahvistaa ohjauksen yhteyttä tunnistettuihin onnettomuusriskeihin ja asukkaiden tuen tarpeisiin. Alueellisten ja kohderyhmäkohtaisten painopisteiden tarkentaminen on osa jatkuvaa toiminnan kehittämistä ja tilannekuvan muodostamista.
- Saavutettavat ja tarpeisiin soveltuvat palvelut. Kehittämisessä tarkastellaan erilaisten ohjaus- ja viestintätapojen mahdollisuuksia tavoittaa erilaisia kohderyhmiä. Selkeä ja tarvittaessa monikielinen viestintä, digitaaliset kanavat sekä henkilökohtaiset kohtaamiset ovat mahdollisia toisiaan täydentäviä keinoja, joiden soveltuvuus riippuu kohderyhmien tarpeista.
- Yhteistyö ja yhteys olemassa oleviin palveluihin. Asukkaita kohtaavien toimijoiden ja verkostojen merkitys on tunnistettu keskeiseksi. Yhteistyön mahdollisuuksia ja työnjakoa tarkastellaan palvelumallien suunnittelussa niin, että turvallisuusohjaus voisi liittyä nykyistä luontevammin asukkaiden käyttämiin palveluihin ja arjen kohtaamisiin.
- Kokemuksiin perustuva kehittäminen ja seuranta. Toimintatapojen arvioinnissa olennaista on kohderyhmien tavoittaminen, ohjauksen ja neuvonnan ymmärrettävyys ja asukkailta sekä yhteistyökumppaneilta saatavat kokemukset. Seurannan käytännöt tarkentuvat työn edetessä. Vaikutusten arviointi edellyttää pitkäjänteistä seurantaa.
- Vaiheittainen eteneminen. Tavoitteena on, että toimiviksi osoittautuvat käytännöt vahvistavat onnettomuuksien ehkäisyn palvelujen kokonaisuutta eivätkä jää irrallisiksi toimenpiteiksi. Kehittämisen ja jatkuvan toteutuksen resurssitarpeet sekä ylläpitovastuut tarkentuvat työn edetessä. Kokonaisuuden rakentaminen vie aikaa ja edellyttää kehittämisen sovittamista muuhun onnettomuuksien ehkäisytyöhön.
Onnettomuuksien ehkäisy on strateginen välttämättömyys aiempaa arvaamattomamman turvallisuusympäristön oloissa. Riskien tunnistaminen, valvonta, neuvonta ja turvallisuuskulttuurin vahvistaminen vähentävät onnettomuuksia ja niiden kustannuksia, vapauttavat voimavaroja kriittiseen operatiiviseen toimintaan sekä vahvistavat yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta. Aloitteen tavoitteiden toteuttaminen voi edellyttää ennaltaehkäisevän työn resurssien vahvistamista pitkällä aikavälillä. Mahdolliset tarpeet tarkentuvat suunnittelutyön edetessä, ja tarvittaessa ne käsitellään hyvinvointialueen prosessien mukaisesti ja mahdollisesti sisällytetään tulevien vuosien talousarvioon.